lauantai 30. syyskuuta 2017

Rakkauskirje Porille

Rakas entinen rakkaani,

Muistan sen hetken kun huomasin, etten enää viihtynyt sylissäsi kuten ennen. Jokin välillämme oli muuttunut. Tarvitsin tilaa ja jotain uutta ympärilleni ja karkasin toisen luokse. Tai en ehkä karannut vaan lähdin paremman elämän toivossa tutkimaan mahdollisuuksiani. Niitä mahdollisuuksia on tarjoutunut ja niihin olen tarttunut, kuitenkin koko ajan kantaen mukanani sitä kaikkea, mitä minulle opetit.



Kun olin poissa luotasi, oli minun mentävä itseeni ja löydettävä selitys sille aukolle, jonka sydämeeni jätit. Oikeastaan kesti kauan myöntää, että se aukko todella oli olemassa ja se sijaitsi jossain todella syvällä, kipeässä ja merkityksellisessä paikassa. 

Ehkä meistä oli tullut toisillemme itsestäänselvyyksiä, kasvoimme erilleen, tunteet viilenivät. Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle ja niin tässäkin tapauksessa. Vasta vuodet muualla ovat oikeasti opettaneet, miten upea ja tärkeä minulle oletkaan.


Ehkä olen vainoharhainen kun kuvittelen, että sinäkin kaipaat minua. Mutta siltä todella tuntuu, niin lempeästi minua kohtelet aina kun kohtaamme. Puuskainen, hyytävä merituuli on vaihtunut raikkaaksi tuulahdukseksi. Hiljaiset kadut lähelläsi eivät ahdista vaan tuntuvat turvallisilta, kotoisilta ja helpoilta kulkea.

On vahvoja merkkejä siitä, että meidän todella tulisi palata toistemme luo. Varmasti merkittävin niistä on se, että poikani kannattaa eri jääkiekkojoukkuetta kuin sinä. Tiedän, että tämä tieto tulee shokkina, sitä se on ollut itsellenikin.


Tiedän, että liekki kyrtee yhä sinunkin rinnassasi ja toivon, että saamme vielä joskus toisen mahdollisuuden. Ja lopulta, eihän välimatkamme ole niin pitkä. Voimme olla läheisiä, vaikka emme tapaisi joka päivä. Beibi en mä hiillosta. Ei Roomaakaan rakennettu viikossa.


Aika on auttanut minua ymmärtämään sitä vahvaa perustaa, jotka vuodet kanssasi ovat jättäneet itsetuntooni. Olen todellakin tehnyt parhaani, etten koskaan unohtaisi sitä turvallisuutta ja lämpöä, joita koin kanssasi. Opetit minua kasvamaan ja kestämään pettymyksiä ja ilman näitä kokemuksia en olisi minä. 

Rakkaudella, Suvi Enäjärveltä

Porin kaupunki lähetti elokuussa 13 000:lle entiselle porilaiselle rakkauskirjeen osana kaupungin brändikampanjaa. Minusta idea oli todella mainio ja päätin, että jos saan kirjeen, vastaan siihen. No, kirjettä ei minulle koskaan tullut, mutta päätin silti kirjoittaa omani. Pori-julisteen tilasin Mapiful.comista ja siinä on suuressa roolissa kaunis rannikko ja Meri-Pori, josta olen kotoisin.

4 kommenttia:

  1. <3, myös minä Porista, Meri-Porista, Reposaarelta, lapsuus siellä kasvettu, mutta opiskelun myötä aikoinaan muualle muuttanut.
    On kiva seurata hienoa blogiasi, nautin :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on ihana ❤️❤️❤️ Lukiessani nyökyttelin vähän väliä, ihan samoja tuntemuksia täälläkin. Meri ja se ihana raikas tuulahdus, sitä kaipaan joka päivä.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi!