keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Siskon luona

Kiitos kaikista kivoista kommenteista edelliseen parvekepostaukseeni! Mukava kuulla, että parvekkeen muuttunut tunnelma välittyi sinne ruudun toisellekin puolelle. Kovin paljon ei olla ehditty tosin siellä hengailemaan, sillä ollaan oltu melko liikkuvia lomalaisia. Japanin reissu oli ihan mieletön ja tulen varmasti kirjoittamaan siitä kunhan ehdin käydä kuvat kunnolla läpi. 


Heti Tokiosta palattuamme suuntasimme Turkuun, sillä reissumme aikana pikkusiskon kaksoset olivat päässeet sairaalasta kotiin ja totta kai minun piti päästä katsomaan vauvoja heti kun suinkin mahdollista. He olivat niin pieniä ja ihania. <3 Niin terapeuttista pitää sylissä ja hoitaa tuollaisia rääpäleitä. Ja vain tuijottaa kun he nukkuvat niin kauniisti. Molemmat ovat kasvaneet aivan upeasti!


Siskoni perhe asuu ihanassa melkein 100-vuotiaassa puutalossa, jossa on ihan uskomattoman kaunis kakluuni. Muutenkin todella hurmaava koti. Pitää ehdottomasti joskus oikein kunnolla ottaa sisustuskuvia heillä.

Nyt pitäisi taas pakata, sillä ensi yönä olisi lähtö kohti Kreetaa äitini ja pikku-T:n kanssa. Hiukan reissuväsymystä jo ilmassa, sillä pakkaaminen ei houkuttelisi tippaakaan. Pitää varmaan laittaa hyvät musat soimaan ja haistella aurinkorasvan tuoksua... Meillä ei ole kesämökkiä, joten juhannukseksi lämpimämpiin maisemiin suuntaaminen sopii paremmin kuin hyvin!

Ihanaa juhannusta teille kaikille!

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Parveke on sisustettu

Moikka ihanat ja terveisiä lomalaiselta! Mulla alkoi tänään kesäloma ja vitsit, mikä ihana fiilis. Tänä vuonna lomaa ei ehtinyt oikeastaan odotella juurikaan, sen verran paljon ollut kaikkea kivaa meneillään koko alkukesän ajan ja hyvä niin. Loman alun kunniaksi me saatiin viime viikolla etenemään yksi todella pitkään roikkunut sisustusprojekti. Nimittäin parveke on viimein sisustettu! Hiukan vielä jotain extraa haluan, mutta pääpiirteissään tämä on nyt tässä.


Ei kyllä koskaan pitäisi aliarvioida sisustamisen merkitystä. Nimittäin me olemme viettäneet kuluneen viikon aikana parvekkeella enemmän aikaa kuin kolmena edellisenä vuonna yhteensä. Siellä on luettu kirjoja, syöty iltapalaa, suunniteltu tulevaa Tokion matkaa sateen ropistessa fleece-peittojen lämmössä, vilvoteltu saunan jälkeen, leikitty ja vain istuskeltu auringossa. Parveke on poitsunkin uusi lempipaikka.


Etsin aika pitkään jotain daybed-henkistä ratkaisua parvekkeelle. Niitähän on ollut viime aikoina paljon tarjolla sisätiloihin, mutta ulos ei niinkään. Minulla oli selkeä visio, että parveke kaipaa jotain matalaprofiilista ja halusin tehdä seinää vasten sänkymäisen nurkkauksen. Olin tietysti käynyt Ikeassa ja todennut, ettei siellä ollut mitään kivaa. Sitten kuitenkin Instagramissa tuli useampaankin kertaan vastaan tämän Kungsholmen-sarjan kuvia ja sarja alkoikin viehättää kummasti. Kun Ikealta vielä tuli uutiskirje, jossa kerrottiin Kungsholmen-sarjan olevan Family-kortilla -20 %, niin samana iltana meillä oli omat kunkut kotona.


Meidän "sohvanurkkaus" on koottu pelkistä Kungsholmen-sarjan raheista. Niitä on nyt kolme, mutta ajattelin, että käyn vielä jossain vaiheesssa hankkimassa yhden rahin lisää. Se tuo enemmän tilaa ja muuntelumahdollisuuksia. 


Ihana muovimatto on Indiskasta, todellinen löytö, sillä hintaa oli 29 euroa. Siinä on toisella puolella käänteiset värit eli kun kaipaa vaihtelua, voi vaihtaa tummemman puolen. Eikö ole ihana kuvio? Matto tuo kyllä niin paljon viimeistellymmän fiiliksen parvekkeelle ja muovi on materiaalina huippu, koska meillä ei ole lasitusta ja kosteutta pääsee väkisinkin jonkin verran katoksenkin alle.


Verhoista muuten hiukan haaveilen, mutta ei taida olla ilman lasitusta kovin hyvä idea... Valkoiset läpikuultavat, kevyet verhot viimeistelisivät kyllä tämän tilan aika ihanasti.


Ostin Sokokselta Nicholas Vahén mainion ämpärin, jota voi käyttää myös viinicoolerina (tällä oli hintaa vain noin 8 euroa). Nyt siihen päätyi tuollainen ikivihreä. Myös siksak-kuosiseen punoskoriin hankittiin Ikeasta tekopuska. Kori on ostettu viime vuonna Viherlandiasta, mutta näitä samoja näytti olevan nyt Prismassa myynnissä. En ole mikään innokas puutarhuri, niin tämä tekoviher-ratkaisu sopii ihan hyvin. Alakerran terassilla on sitten aitoja kukkia, keskityn pitämään ne hengissä tämän kesän ajan. Suunnitelmissa olisi vielä hankkia hiukan lisääkin tätä vihreää parvekkeelle ja vielä pari kivaa ruukkua. Tahtoo vähän lähteä käsistä kun innostuu...


Meillä oli parvekkeella ennestään tuollaiset Iskun säätötuolit, jotka on hankittu melkein kymmenen vuotta sitten. En ole raaskinut luopua hyväkuntoisista tuoleista, vaikka en ehkä juuri tällaisia enää valitsisikaan. Nyt ne sopivat parvekkeen kokonaisuuteen ihan hyvin ja ovat tosi mukavat istua.


Tunnelman viimeistelin juhlavalosarjalla ja varmaan loppukesästä iltojen pimetessä parvekkeelle päätyy vielä lyhtyjäkin.


Iltaa kohti kirkastuu, auringon säteet näyttävät valaisevan parvekkeen juuri tälläkin hetkellä. Taidanpa siirtyä sinne ja korkata viileän juoman kuuman kesäloman kunniaksi! Mulla on just nyt fiilis, että tästä kesästä tulee todella mainio.


Mitä pidätte tästä pienellä budjetilla toteutetusta parvekkeen sisustuksesta?

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Moderni ja muuntuva Muurame

Uusi tv-taso on viimein valmis! Monien pähkäilyjen jälkeen päädyimme ajattomaan ja modernin klassiseen Muurameen ja olen tosi tyytyväinen uuteen kokonaisuuteen.


Muuramen huonekaluilla on aika pitkä historia elämässäni. Lapsuudenkotini huone oli sisustettu aika pitkälti Muuramen kalusteilla. Ehkä joku muistaakin, että minun vanha sänkyni palvelee tätä nykyä pikku-T:n huoneessa. Meillä on kotikotona muutenkin paljon Muuramen kalusteita ja olen nähnyt, miten ne kestävät aikaa ja muuntuvat aina uusiin kokonaisuuksiin ja erilaisiin koteihin.

Opiskeluaikoina en juurikaan panostanut sisustukseen, opintolainaakin otin vain reissailuja varten. Ja hyvä niin, en kadu niitä ikimuistoisia reissuja hetkeäkään! Mutta kun olin saanut valmistumisen jälkeen ensimmäisen vakituisen työpaikan ja saanut maksettua ne opintolainat pois, halusin sijoittaa johonkin pysyvämpään. Silloisessa vuokra-asunnossa oli tarvetta eteislipastolle ja niinpä ostin kolme näitä Muuramen makromup-laatikostomoduuleja. Lipastona kokonaisuus palvelikin yhteensä kolmessa kodissa, mutta nyt tosiaan moduulit pääsivät olohuoneeseen. 

Hankin tosiaan vain lisää sokkeleita sekä yhden kippikaapilla varustetun osan lisää. Kokonaisuudessa on neljä 78 cm leveää osaa vierekkäin, sokkeli on 5-senttinen. Muutos oli siis suhteellisen edullinen ja ekologinenkin kun pystyin hyödyntämään valmiiksi kotona olevia tuotteita. Ja voin olla varma, että näistä osista rakentuu jatkossakin hyviä kokonaisuuksia, vaikka koti vaihtuisi.

Vihdoin tuli kiinnitettyä myös Virpi Viitalan maalaama taulu seinälle, se on nyt ansaitusti olohuoneen paraatipaikalla. Kokeilin Lundian ihanaa Soihtu-pöytävalaisinta myös olkkariin, koska sen muotokieli sopii niin täydellisesti yhteen toisen suomalaisen design-klassikon kanssa. En tiedä, onko jotenkin epäkorrektia sijoittaa valaisin taulun eteen, mutta omaan silmääni kokonaisuus toimii aika kivasti. 


Uusi taso on kymmenisen senttiä vanhaa matalampi, mutta reilusti leveämpi. Matala profiili jotenkin suurentaa tilaa ja mieskin lopulta tykkäsi, vaikka vähän vastusti kokeilua - hän oli melko varma, että taso näyttäisi aivan liian matalalta. Onneksi oli nämä laatikoston palaset valmiina kotona, niin sovittaminen oli melko helppoa. Ja hahaa, niinhän siinä kävi, että MINÄ olin oikeassa. Surprise! 

Itsehän olen vähän potenut kyllästymistä tummaan seinään, joka on taas miehen lemppariasia meillä kotona. Nyt matalamman tason myötä seinää on itse asiassa esillä aiempaa enemmän, joten on herran syytäkin olla tyytyväinen. Ja voihan se olla, että tuo ihana mieheni on vaan niin fiksu, että ymmärtää olla tyytyväinen silloin kun sisustushullu vaimo on (kerrankin) tyytyväinen.

 
Ja kuten kuvista huomaa, toin tummemman maton kesäksi olkkariin. Olohuoneen läpi kuljetaan terassille päivittäin, joten valkoinen paperinarumatto oli vähän liian arka. Ikean matto sopiikin hyvin niin kalusteiden minimalistiseen ilmeeseen kuin meikäläisen huolettomaan kesäfiilikseen.

Tällaista siis tapahtunut täällä kaiken muun hässäkän ohella. Ollaan vietetty toukokuista juhlaputkea mm. äitienpäivän, hääpäivän, päiväkodin kevätjuhlien ja pikku-T:n synttäreiden merkeissä. Tuollaisen 5-vuotiaan juhliminen alkaa muistuttaa melkoista spektaakkelia! Ihanaa kutsua pieniä ja isompia vieraita, mutta voin kertoa, että juuri nyt olen kattanut ja keitellyt kahvia ihan riittävästi. Ja tulihan tuossa urakoitua ikkunoiden pesun ja kesäkukkienkin suhteen. Tiedän, ettei kukaan olisi paheksunut millään tavalla likaisia ikkunoita, mutta kun mää nyt vaan oon tällainen... Ei tämä elämä kuitenkaan pelkkää perhejuhlaa ole ollut, tuli nimittäin käytyä myös Grand Champagne-tapahtumassa Helsingissä. Oli huikean virkistävä, joskin fyysisesti hiukan väsyttävä viikonloppu. Kumma juttu, muistaakseni täytän kohta 23 vai miten se meni... 

Sitten olis vaan sellainen ilmoitusluontoinen asia, että enää kaksi viikkoa ja meillä alkaa KESÄLOMA ja koittaa odotettu Tokion reissu. En voi uskoa, miten nopeasti tämä kevät on mennyt! Ihan mieletön loma ja kesä edessä.  Elämä on ihanaa. Elämä on nyt. <3

tiistai 16. toukokuuta 2017

Supervoimia

Rakkaus ja pelko ovat toisinaan niin turhauttavan lähellä toisiaan. Ainakin silloin kun maailmaan saapuu kaksi vielä kovin keskeneräistä pientä ihmistä. Kyllä teitä on odotettu, niin kovasti odotettu, mutta olisitte vielä hetken malttaneet!


Pikkusiskoni kahden pikkuisen syntymän myötä ajatukset palasivat niihin hetkiin kun olin itse saanut oman kääröni syliini. Äitiys on ihmeellistä, ihmeellisen samanlaista. Suuri vastuu, suurempi rakkaus kuin on voinut kuvitella, samalla suurempi menettämisen pelko kuin olisi koskaan halunnut kokea.  Se haikea tunne kun tajuat, että oma huoleton elämäsi on ikuisesti ohi, mutta et kuitenkaan haluakaan siitä yhtään hetkeä takaisin. Ei, pahin pelkosi on, että saat sen takaisin.

Pienet voivat hyvin ja vahvistuvat päivä päivältä. Urhea äitikin voi jo hyvin. Aurinko paistaa ja lämmittää. Supervoimat olivat sittenkin täällä.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Inspiraatio ja sisustusprojektit nyt

Mies soitti päiväkodin pihasta eräänä iltapäivänä kun olin vielä töissä. Nähtäiskö kohta Ikeassa? kuului poikien kysymys. Olin todella hämmentyneen riemastunut ehdotuksesta! Ihan paras treffikutsu! Sinne siis suunnattiin koko perheen kesken. Ensin yhdeksän hodaria (siis yhteensä) naamaan ja sen jälkeen kiertelemään.


Edellisenä päivänä olin esitellyt jälleen yhden sisustusideani, joka ei juurikaan saanut vastakaikua. "Hmmm, joo, tavallaan..." on yleensä ympäripyöreä vastaus kun kysyn mielipidettä johonkin sisustukseen liittyvään uudistusideaan. Miehen mielestä kun kaikki on just hyvin näin kuin ne on nyt, muutostarpeita ei hänen mielestään ole. Ja kai herra nyt on ihan oikeassakin, asummehan vasta muutaman vuoden vanhassa rivitalossa ja sisustukseen on panostettu viime vuosina hänen näkökulmastaan suhteellisen paljon.

Itselläni sisustusharrastajana ja -blogien suurkuluttajana on tietysti jatkuvasti vähän liikaakin ideoita päässä. Viime aikoina on oikein ärsyttänyt oma saamattomuus kun ideat eivät ole päässyt toteutukseen asti. Olen huomannut, että toteutumattomat suunnitelmat rasittavat ja kuormittavat minua, ovat ikään kuin painolastina päässäni. Nyt samalla kun lopetan pitäisi- sanan käytön, lopetan turhan suunnittelun. Valitsen ne projektit, jotka toteutan ja sitten oikeasti toteutan ne. Jatkuva jahkailu ja miettiminen syö ihan turhaan energiaa paljon tärkeämmiltä asioilta elämässä.


Nyt siis mentiin Ikeaan ja saatiin miehen aloitteesta ainakin yhtä ikuisuuksia mielessä pyörinyttä asiaa edistettyä. Hänkin taisi kyllästyä jahkaamiseeni! Nimittäin valittiin meille uusi tv-taso. Nyt pitää enää saada vanha myydyksi, niin voidaan hakea uusi ja viimeistellä olohuoneen uusi ilme. Tumma seinä siis pysyy, mutta isommalla valkoisella tv-tasolla saadaan kyllä valoa lisää kokonaisuuteen. Toki mietin Lundiaa ja Muuramea, olisihan kotimainen design-taso ihana, mutta nyt on pakko vähän pihistellä tässä kohtaa. 


Toinen kuukausia roikkunut homma on makuuhuoneen puolikkaan seinän viimeistely. Sain viimein tilattua siihen tauluhyllyt. Ihana saada sekin huone valmiiksi! 

Ja voitteko kuvitella, että meillä ei ole vieläkään alakerran vessassa kattovalaisinta, koska se vaatisi hieman sähkärin työtä? Siellä on ihan hirveän hämärää pelkän peilin valon varassa ja tämähän on siis roikkunut kolme vuotta. Minulla, joka kuitenkin rakastan valaisimia ja arvostan hyvää valaistusta erittäin paljon! Näin sitä vaan ihminen osaa olla järkyttävän saamaton välillä.. 


Sitten on vielä yksi projekti jäljellä, sekin odotellut vuoroaan siitä asti kun tähän kotiin kolme vuotta sitten muutimme. Nimittäin parvekkeen sisustaminen. Sinne tarvitaan löhöpaikka, esimerkiksi sohva, säkkituolit tai nyt joku niin pinnalla oleva "daybed" sekä matto, tyynyjä ja viherkasveja. Tämän järkyttävän kylmyyden soisi jo loppuvan, jotta voisi oikeasti hankkia kauniita kesäkukkia terasseille. Nimimerkillä yhdet orvokit jo tapoin... tai siis tuo pirun pakkanen ja lumi-räntä-rae-sade tappoi.

Kun nämä projektit on hoidettu, taidan nauttia kesästä ja kodista ja olla vaan. Tai sitten keksin uusia ideoita... Jälkimmäinen taitaa olla todennäköisempi skenaario.

 Mitä teillä on sisustuksen saralla mielessä tai työn alla juuri nyt?

P.S. Postauksen inspiroivista kuvista kiitos: Alvhemmakleri.se

torstai 27. huhtikuuta 2017

Sana, jonka käytöstä haluan luopua

Pitkästä aikaa täällä! Onpa tauko venähtänyt pitkäksi. Blogin tulevaisuutta on tullut pohdittua viime aikoina kun energiaa ei ole oikein riittänyt tälle osa-alueelle.


Omassa arjessani mielenkiintoiset työkuviot ovat vieneet eniten energiaa, mutta myös treeni-intoa on keväällä riittänyt. Ohjelmassa on ollut tavallisten jumppien lisäksi supertehokasta Fustraa ja juoksukoulua. Molemmissa lajeissa on palkitsevaa huomata, miten nopeasti pystyy kehittymään.

Pikku-T on aloitti ensimmäisen oman harrastuksensa, jalkapallon. Tosin voi olla, ettei kiinnostus vielä riitä kovin pitkälle, mutta lapsen ehdoilla mennään.  Pian vietetään 5-vuotissynttäreitä, todennäköisesti kolmen eri juhlapäivän voimin. Ei, en aio vieläkään järjestää teemajuhlia tai leipoa seitsemää eri sorttia tarjottavaa. Mutta rennot ja kivat juhlat tärkeimpien kanssa haluan ehdottomasti järjestää ja sankari itse pitää nyt ensimmäiset kaverisynttärit läheisimmille ystävilleen. Lahjatoivelistalla on lähinnä supervoimilla varustettuja supersankareita.


Kesäkuussa koittavaa Tokion matkaa ollaan suunniteltu iltaisin innokkaasti, siitä tulee kyllä varmasti vaikuttava kokemus. Lisäksi varmistin aurinkoisen ja lämpimän kesälomasään, nimittäin varasin eilen Kreikan pakettimatkan minulle, pikku-T:lle ja äidilleni. Ihania juttuja siis edessä! Ollaan vietetty parisuhdeviikonloppua ja tyttöjen viikonloppua, tavattu ystäviä. Kävimme jopa katsomassa yhtä ihanaa asuntoa, vielä se ei ollut SE oikea, mutta hiukan muuttohaaveitakin on välillä ilmassa. Edelleen järven rannalla asuminen on suurimpia unelmiani.

Sisustus on mielessä edelleen päivittäin. Luen ihania blogeja ja seuraan inspiroivaa kuvavirtaa Instagramissa. Juurikaan muutoksia ei ole tapahtunut omassa kodissa. Suunnitelmia surraa kyllä päässä senkin edestä.


Arki on aika täyttä eikä paljonkaan tule paikallaan makoiltua. Silti melkein koko ajan on tunne, etten mä tässä nyt mitään tee. Onhan niitä kaikenlaisia ahkeria ja rohkeita yrittäjiä ja lääkäreitä ja huippututkijoita ja hekin ehtivät kaiken. Tiedänkö yhden lapsen äitinä edes lapsiperheen arjesta mitään? Tuskin.

Joka toinen päivä mietin, että voisi kyllä tapahtua jotain. Jotain tosi isoa. Sellaista, josta joku ajattelisi onpa rohkeaa, mitenköhän tuossa oikein käy. Olenkin kai aika monen mielestä aika rohkea, mutta oikeasti mietin iltatolkulla, uskaltaisinko leikata otsatukan. Ja tunnen suurta nautintoa kun saan järjestellä vaatteita kaappiini viivasuoriin pinoihin sävyjärjestykseen. On ollut tässä vähän kiireitä, kauhee hoppu, en oikeen oo ehtinyt mitään ylimääräistä ja sitten kuitenkin olen järjestänyt sen vaatekaapin kolme kertaa.
Mutta siitähän on juuri kyse. Ei vaatekaapin järjestäminen ole mulle mitään ylimääräistä. Eikä hikoilu tai pitkät yöunet. Ne ovat minua. Välttämättömyyksiä. Ne ovat niitä merkityksellisimpiä asioita elämässä, turva-asioita. Ja niihin kuuluu ehdottomasti myös kirjoittaminen.


Liian usein tulee sanottua, että pitäisi tehdä kyllä sitä ja tätä ja täytyisi hoitaa tämäkin homma. Tarttis, täytyis, pitäis. Haluan tietoisesti luopua näiden sanojen käytöstä kokonaan. Uskon, että pitäisi-sanasta luopuminen tekee minusta myös paremman vaimon, ystävän, äidin ja työkaverin.

Kaikessa tässä arjen pyörityksessä en aio lopettaa blogia, mutta todennäköisesti päivittelen suhteellisen harvakseltaan. Toivottavasti jaksatte silti pysyä matkassa mukana. <3

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Musta tuntuu

Millainen suhde teillä on mustaan väriin sisustuksessa? Minulla se on varsin intohimoinen. En voisi kuvitella meidän kotia ilman mustia asioita. Mustaa onkin meillä ihan jokaisen huoneen sisustuksessa lukuun ottamatta kylpyhuoneita. 

Minulle musta on samalla rauhoittava ja ryhtiä tuova. Mustan elementin ei tarvitse olla graafinen, se voi olla myös pehmeä ja utuinen.


Musta mielletään sisustuksessa rohkeaksi valinnaksi. Ehkä se johtuu siitä, että musta väri usein korostaa esineen muotoa, se ikään kuin vaatii suunnittelulta vielä hiukan enemmän kuin valkoinen tai muut värit. Esimerkiksi Arne Jacobsenin muurahaistuoli on minusta kaikkein upein juuri mustana - toivottavasti saan joskus vielä sellaisen omistaa.

Minulle musta ei edusta kuitenkaan mitään erityistä rohkeutta vaan oikeastaan tosi turvallista valintaa. Mustassa ei ole miljoonia eri sävyjä kuten valkoisessa tai harmaassa, joten sävyn valinta on helppoa. Mustaan ei kyllästy, eikä se ole silti koskaan tylsä tai perus.


Tosiasia on myös se, että mustaa pintaa vasten näkyy ihan jokainen tahmatassun jälki, pöyhiukkanen ja hius. Musta myös syö valoa - siksi en enää haaveile yhtään kokomustasta keittiöstä (mustavalkoinen keittiö olisi sen sijaan oikein jees). Miettisin myöskin todella tarkkaan ennen kuin maalaisin isomman seinäpinnan mustaksi. Musta kylpyhuonekaan ei olisi yhtään mun juttu - siellä pitää olla valoa.

Ette varmaan ylläty kun kerron, että vaatekaapissani on mustan värin yliedustus. Mustia housuja, jakkuja, mekkoja, neuleita, hameita, paitoja, laukkuja ja kenkiä löytyy monessa muodossa ja mallissa. Niin ja tietysti takkeja, myös urheilupuolelta. Välillä yritän välttää tietoisesti mustan käyttämistä ja ostamista, mutta eihän sitä vaihetta kauan kestä. Yleensä keväisin siirryn enemmän siniseen, mutta tämä kevät tuntuu olevan poikkeus, sillä viihdyn mustissani oikein mainiosti. Saa nähdä kuinka kauan tämä vaihe kestää, mutta juuri nyt tiedän miltä musta tuntuu. Hyvältä.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Taidetta kotiin mittatilaustyönä

Olen pitkään miettinyt taiteen ostamista, kuten blogiani pidempään seuranneet varmaan muistavatkin. Sopivaa teosta sopivaan hintaan ei vain ole tullut vastaan. Myös olkkarin tumma seinä on mietityttänyt ja olen jo pitempään halunnut maalata sen vaaleammaksi. Seinä on kuitenkin pysynyt tummana, koska se on mieheni lempiasia täällä kotona, eikä hän missään nimessä halua siitä luopua. 

Nyt sain kertaheitolla ratkaisun näihin molempiin pulmiin kun teetin meille mittatilauksena ihanan akryylimaalauksen. Tummaa seinää vasten vaalea maalaus korostuu upeasti, se vaalentaa yleisilmettä sopivasti ja koska taulu on juuri meille meidän kotiin tehty, se myös tuntuu siltä. Tietysti vaaleampaakin seinää vasten taulu sopisi aivan yhtä hyvin, mikäli joskus vielä lupa maalaamiseen heltiää. ;)



Taiteilija tämän työn takana on lahjakas tamperelainen kuvataiteilija Virpi Viitala. Tutustuin Virpiin mieheni kautta viitisen vuotta sitten kun he asuivat perheensä kanssa Singaporessa. Vierailimme heillä ja ihastuin joka puolella seiniin nojaileviin valtaviin maalauksiin. Mietin jo silloin, miten saisin Virpin tekemän taulun meille kotiin, mutta välimatkan takia se sitten jäi. Nyt kun kuulin, että Virpi on muuttanut takaisin Suomeen ja maalaa tauluja edelleen, tartuin toimeen.

Kutsuin Virpin perheineen meille eräänä talvi-iltana kyläilemään ja samalla ideoitiin, millainen työ meille voisi sopia. Päädyin neliön muotoon, sillä se toistaa kivasti Hay Tray -pöydän muotoa ja on muutenkin jotenkin tosi miellyttävä muoto, joka löytää helposti paikkansa. Taulu on kooltaan 90x90 cm ja varsin kookas, vaikka näissä kuvissa se näyttää kyllä yllättävän pieneltä. Olen kuitenkin kokoon tyytyväinen, se sopii meidän kodin mittasuhteisiin hyvin.


Virpi käytti akryylimaalauksessa sävyjä, joita meiltä kotoa muutenkin löytyy. Valkoista, vaaleaa ja tummempaa harmaata, taitaa joukossa olla ripaus mustaakin (joka on muuten mulle sisustuksessa tosi mieleinen väri, en voisi kuvitella meidän kotia ilman mustia asioita). Meille tärkeä elementti meri kuohuineen on vahvasti läsnä, työn nimi onkin Merellä. Valoa vasten pinnassa näkyy pientä, kaunista hopeanhohdetta. Aivan hurmaava taulu kertakaikkiaan.


Kuten näistä kuvista näkyy, taulu nojailee vielä tv-tasoon odotellen lopullista paikkaansa. Tarkoitus on siis kyllä kiinnittää se kunnolla seinään. Olen jo jonkin aikaa haaveillut leveämmästä tv-tasosta, tämä Ikean Bestå-kokonaisuus on meidän edellisen kodin mittojen mukaan hankittu ja mielestäni vähän liian pieni. Etenkin nyt kun taulukin pitäisi tilaan sijoittaa! Taulu saa nyt nojailla sen aikaa, että päätämme, mitä tv-tason kanssa tehdään, toisaalta kun tämä nykyinenkin on ihan toimiva.


Taulu on niin ihana, kaunis ja meidän näköinen, etten voisi toivoa yhtään enempää. Suuri kiitos Virpille! Mitäs mieltä te olette tulokkaasta?

P.S. Virpin töihin voi tutustua:

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Tiitiäinen & Tyllerö - uusi lasten lifestyle-liike Porissa ja netissä

Olen kirjoittanut blogia kohta jo viisi vuotta ja ehdottomasti antoisinta tänä aikana on ollut tutustua samanhenkisiin muihin bloggaajiin ja ystävystyä heidän kanssaan. Yksi pitkäaikaisimmista lukijoistani ja tärkeimmistä blogikavereistani on Maija, jonka Style:Casual-blogia aloin seurata jo vuosia sitten. 

Maijan blogi on nyt ymmärrettävästi päivittynyt melko harvakseltaan, sillä energinen nainen ryhtyi yrittäjäksi ja perusti yhdessä opiskelukaverinsa Jaanan kanssa Poriin, Isokarhuun lasten ikioman lifestyle-liikkeen Tiitiäisen & Tyllerön. Myymälä avasi ovensa ystävänpäivänä 14.2. eli tasan kuukausi sitten. En itse päässyt avajaishulinoihin mukaan, sillä olimme juuri silloin Kuusamon reissussa, mutta onneksi pääsin piipahtamaan ihanassa, uudessa putiikissa myöhemmin.


Tiitiäinen & Tyllerö on jotain aivan uutta Porissa.  Myymälä yhdistää second hand -puolen ja uudet tuotteet mutkattomaksi kokonaisuudeksi. Tarjolla on vaatetta, asustetta, sisustustavaraa, juhlatarvikkeita ja paljon lahjaideoita.


Liikkeemme valikoima koostuu lastenhuoneen sisustustarvikkeista, kotimaisista lastenvaatteista ja -tarvikkeista sekä valikoiduista, laadukkaista käytetyistä lastenvaatteista. Seuraamme aktiivisesti trendejä Suomessa ja maailmalla, sillä haluamme asiakkaiden löytävän meiltä tuotteita, joita ei muualta Satakunnasta saa. Tavoitteenamme on Satakunnan raikkain ja modernein lasten lifestyle-liike.


Tiitiäiseen & Tylleröön voi siis viedä oman lapsen pieneksi jääneitä vaatteita ja kenkiä myyntiin - eikä kirppispöydän siivoamisesta tarvitse murehtia, sillä putiikin henkilökunta hoitaa esillepanon ja siivoilut. Kuulostaa ihanan helpolta myyjälle, mutta sitä se on myös ostajalle, sillä second hand -vaatteet on lajiteltu kauniisti kokojen mukaan. 

Itse en ole mikään kirppistelijä, vaikka innokkaasti kierrätänkin lastenvaatteita ystävien ja sukulaisten kesken. Kirppisten kiertäminen ei tunnu sopivan aikatauluihin ja nettikirpparit ovat hiukan työläitä. Pari hyvää löytöä on FB-ryhmistä tullut tehtyä, mutta vähintään saman verran kohdalle on osunut myös pettymyksiä. Uskon, että kaltaiseni kiireiset äidit, jotka arvostavat kierrättämistä, mutta kirppiskärpänen ei ole puraissut, ovat juuri oivaa kohderyhnää Tiitiäisen & Tyllerön tyyliselle second hand-kaupalle. Lisää second hand-puolesta ja eri vaihtoehdoista myyjille voit lukea täältä.


Uuden tavaran puolelta Tiitiäinen & Tyllerö tarjoaa paljon kivaa ja tosi trendikästä valikoimaa. Oot niin ihana -vauvakirja on täydellinen lahjaidea varmasti jokaiselle perheenlisäystä odottavalle ja hauskat light boxit ovat suosittuja niin lastenhuoneiden kuin muiden tilojen sisustuksessa ja juhlarekvisiittana.


Soma Originalin Suomessa valmistetut, käsin tehdyt nahkarukkaset pitävät pienet ja vähän isommatkin kädet lämpöisinä talvipakkasilla.


Lifefactoryn suositut tutti- ja juomapullot ihanissa, herkullisissa väreissä. <3


Hauskan näköiset ja sisustukseenkin sopivat Happy Mat -alustat sopivat ruokailuun tai vaikka askarteluun. Silikonien alusta korvaa takavasemmalle sinkoilevan irrallisen lautasen ja sen voi vieläpä pestä koneessa. Anteeksi, mutta missä tämä keksintö oli silloin kuin meidän pikku-T opetteli syömään ihan itte?

Maijalle ja Jaanalle ekologisuus, luonnollisuus, turvallisuus ja lähituotanto ovat lähellä sydäntä. Niinpä valikoimissa on mm. myrkyttömiä ByPinja's imetyskoruja ja turvallisia lasten kynsilakkoja. Itse ihastuin näihin yllä olevassa kuvassa näkyviin värikkäisiin ja tosi laadukkaan oloisiin trikoovaatteisiin, jotka ovat porilaisen Vempulan mallistoa.


Mielenkiintoinen uusi tuttavuus itselleni oli Nature ZOO sympaattisine vaunuleluineen. Tuotteet valmistetaan Kiinassa. Valmistajina ovat äidit, jotka haluavat olla lastensa kanssa kotona tai naiset, jotka ovat jääneet työkyvyttömiksi, mutta tarvitsevat ansiota elättääkseen perhettään. Naiset koulutetaan tehtävään NatureZOOn omassa virkkausopistossa ja heille maksetaan työstä Fair Traden mukaista palkkaa.

Ja sitten se paras osio meille kauempana asuville (meinasin kirjoittaa ei-satakuntalaisille, mutta en mä voi kirjoittaa niin, kyllä se sydän siellä kotiseuduilla sen verran edelleen on): Tiitiäisellä & Tylleröllä ON myös verkkokauppa www.sitruunat.fi, josta saa näitä ihanuuksia ja paljon muuta. Itse testasin jo kerran ja toimitus oli tosi nopea sekä tuotteet oli pakattu raikkaan kauniisti.

Maija lupasi, että saan tarjota teille blogini lukijoille pienen extra-yllätyksen, mistä olen tosi iloinen. Koodilla zubimaalis saat tilaukseesi ilmaiset postikulut maaliskuun loppuun asti. Toivottavasti innostutte tutustumaan ja tilaamaan.

Paljon onnea ja menestystä Maijalle, Jaanalle ja uudelle lasten lifestyle-liikkeelle!

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Helppo ja herkullinen vegaaninen suklaakakku

No niin, tunnustetaan se nyt ihan alkuun. En ole mikään taitava leipuri. Tähän kun vielä lisätään kananmuna-allerginen lapsi, niin voitte varmaan kuvitella kaikki ne lässähtäneet leipomukset ja kumiset kakkupohjat. Olihan mulla aikaisemmin muutama hyvä ja toimiva bravuuriresepti äidin perintönä, mutta munattomana en ole niitä saanut onnistumaan.

Jonkin aikaa sitten suklaakakun himo vain kasvoi liian korkeaksi ja pakkohan se oli kokeilla, sillä kaupan valmiissa suklaakakuissa on aina kananmunaa. Löysin tarpeeksi helpolta vaikuttavan reseptin Minishow-blogista ja päätin kokeilla. Ja siitä tuli (hieman soveltaen) mun uusi bravuuri!


Ohje on tosi helppo ja sopiva lapsen kanssa yhdessä leipomiseen. Innokas apurini paitsi sekoitti, vatkasi ja maisteli (pitäähän sitä laatua valvoa), myös koristeli kakun boheemin rennolla otteella keväisiä sinisen ja vihreän sävyjä hyödyntäen. Kuvausaikaankin sattui sopivasti olemaan ihana sininen hetki.


Ohje on itse asiassa munattomuuden lisäksi täysin vegaaninen eli maidoton myös. Olen kyllä käyttänyt tässä välillä voita, mutta tosiaan saa ihan maidottomana vaihtoehtonakin toimivan.

Helppo ja herkullinen vegaaninen suklaakakku

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2-3 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
100 g maidotonta margariinia
2 dl kiehuvaa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon sulatettu margariini ja kiehuva vesi. 
Paista irtopohjavuoassa 175 asteessa 30 minuuttia.

Kreemi

100 g maidotonta margariinia
0,5 dl sokeria
0,5 dl vettä
2 rkl hilloa (esim. vadelma)

Kiehauta vesi ja sekoita joukkoon sokeri. Vatkaa margariini vaahdoksi ja lisää joukkoon sokeri-vesiseos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Sekoita joukkoon hillo. 

Tämän kreemin voisi levittää halkaistun kakkupohjan väliin, mutta minä olen oikonut ja laittanut sen suoraan kakkupohjan päälle, toisen kuorrutteen alle. Toimii niinkin!

Kuorrute

3 rkl maidotonta margariinia
3 rkl vahvaa kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
200-250g tomusokeria

Keitä kahvi, sulata margariini ja sekoita kaakaojauheen ja tomusokerin kanssa. Levitä jäähtyneen kakkupohjan ja kreemin päälle. Jäähdytä hyvin (yön yli jääkaapissa toimii loistavasti).

Ihanan mehevää, makeaa, suklaista ja herkullista.   


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Eukalyptuskranssi saunassa

Viime jouluna kaikilla sisustusfriikeillä oli kranssi ja tosi monilla nimenomaan eukalyptuskranssi. Omakin sellainen piti saada, ostin sen tyylikkäästä ja inspiroivasta Kukkakauppa Mehitähdestä. (Jos ette ole siellä käyneet, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan! Samoissa tiloissa toimii upea Sisustus ID ja Kitzen-keittiöt, joten inspis modernin tyylin ystäville on todellakin taattu.)

Kaiken jouluisen kranssifiilistelyn jälkeen alkoi jälleen konmaritus ja siivousintoilu ja nyt ollaan jo ihan muissa fiiliksissä. Trendikkäät sisustavat viherkasveilla edelleen ja koristelevat eukalyptuksenoksilla leikkokukkakimppunsa, mutta yhtään kranssikuvaa en ole nähnyt somesisustajien ihmeellisessä maailmassa kahteen kuukauteen.

Minne kranssit ovat hävinneet? Paljastakaa nyt!


Omani kuivui tosi kauniisti ja väri haalistui tyylikkään harmahtavaksi, mutta se ei kuitenkaan varissut yhtään. Jostain keksin viedä sen saunaan. Ja se oli todella hyvä idea! Eukalyptuskranssi on viihtynyt saunassa mainiosti. Mitään varisemista ei ole edelleenkään havaittavissa ja saunan ollessa lämpimänä tuoksu on aivan ihana. Tulee mieleen juhannussauna koivuntuoksuineen. Kylmässä saunassa en tuoksua huomaa, mutta lämmön ja kosteuden vaikutuksesta se jaksaa tulla esiin kerta toisensa jälkeen. Ja onhan se tosi kauniskin!

Tänään pojat olivat laittaneet saunan päälle sillä aikaa kun olin jumpassa ja jo kotiovelle asti tuli ihana eukalyptuksen tuoksu, joka houkutteli pehmeisiin löylyihin.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Arjen harmauden hurmosta

Heippa ja oikein hyvää maaliskuuta! Nyt on hei virallisesti kevät. Tosi harmaissa tunnelmissa on kyllä tämä maaliskuu aloitettu, loska lotisee ja pilvet tuntuvat roikkuvan suunnilleen pään korkeudella. Voisi kuvitella, että tällaisena päivänä olisi ihanaa imeä väriterapiaa, mutta ei. Olen ihan harmaan hurmoksessa kotonakin.


Koska yksikään vuodenajan vaihdos ei tunnu miltään ilman uutta tyynynpäällistä, niin tietysti yksi sellainen on hankittu. Heittäydyin villiksi ja hommasin harmaan. Tämä löytyi ihan Prismasta ja on ihanan pehmoista puuvillaa! Samaan sarjaan kuului myös nätti torkkupeitto, mutta sitä en vielä pystynyt perustelemaan itselleni. Torkkupeittoja on muutenkin ihan liikaa. (Sen sijaan tyynynpäälliselle oli aito ja perusteltu tarve, sovitaanko näin?) Näitä sai kyllä myös kauniin tummansinisenä, mutta hetken harkinnan jälkeen oma valinta oli kyllä helppo - harmaata sen olla pitää, jälleen kerran.


Uskon, että harmaa on monelle muullekin kuin minulle aika turvallinen väri. Tarvitseeko sen arjen harmauden tarkoittaa lopulta negatiivisia asioita? Minä olen ainakin sellainen arkityyppi, jolle harmaat päivät merkitsevät jotain tuttua, turvallista, tavallista ja lohdullistakin. Eihän sitä kukaan jaksaisi, jos koskaan värit eivät räiskyisi ja pääsisi juhlimaan kunnolla, mutta välillä harmaus on ihan OK. Tänään oli juuri sellainen peruspäivä. Oli vaikea päästä sängystä ylös, mutta aamu oli ihan mukava, sitten perus työpäivä, lounaaksi tavallisia jauhelihapihvejä, tavallinen juoksulenkki, kotitöitä ja sisällä touhuamista lapsen kanssa. Ja nyt istuskelen kirjoittelemassa tätä postausta kietoutuneena tietysti harmaaseen, pehmoiseen neuletakkiin. Aion kömpiä aikaisin nukkumaan ja houkutella miehen tekemään samoin. Ehkä huomenna jotain muuta, mutta nyt on hyvä näin.

Miten teidän maaliskuu starttasi? 

P.S. Harmaudesta huolimatta olen ihan superinnoissani yhdestä sisustusprojektista, josta kuulette takuulla pian lisää. Olen nimittäin tilannut meille taulun! Siitä tulee aika iso ja paikaksi on kaavailtu olohuoneen paraatipaikkaa, tummaa telkkariseinää. Taulun maalaa tilaustyönä Virpi Viitala. Saatoin ehkä esittää jotain harmaan sävyjä toiveeksi sinnekin. ;) Jännittävä ja kutkuttava projekti, odotan lopputulosta todella malttamattomana.


maanantai 27. helmikuuta 2017

Äidin ja pojan välisestä ystävyydestä


Tunsin sinut niin hyvin jo ennen kuin synnyit. Tiesin, että liikkeesi ovat nopeita ja napakoita ja tiesin, että viihdyt tilanteissa, joissa tapahtuu. Kun sinut saatiin synnytyksen jälkeen elvytettyä, katsoit minua kiukkuisesti. Tulinen katse silmissäsi. Kaikkea tässä joutuukin kestämään, että saa elää!

Otamme aika usein yhteen. Olemme temperamentiltamme niin samanlaisia. Meitä kumpaakaan ei saa neuvoa. Tulistumme nopeasti, mutta lepymme vielä nopeammin. Osaat pyytää syliin ja osaat pyytää anteeksi. Pidä niistä taidoista kiinni, ihailen niitä suunnattomasti.

Olen ihan hirveän ylpeä sinusta. Siitä, miten hyviä ystäviä sinulla on. Siitä, miten viisaasti osaat sanoittaa tunteita ja aistia muiden tunnetiloja. Siitä, että olet ylpeä itsestäsi, etkä vähättele mitään. Siitä, että olet kulinaristi. Siitä, ettei sinulla ole kiire mihinkään. Kyllä R:n ehtii oppia viitenä ja kuutena voi mennä Särkänniemessä niihin kunnon laitteisiin. 

Olet tosi luottavainen. Et pelkää, paitsi joskus hämähäkkejä. Ei sinun tarvitse. Ei ikinä, sillä minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi.

Kun olemme kahdestaan, meillä on ihan omat jutut. Puhumme oikeastaan tavallista vähemmän, ei tarvitse kun tiedämme ilmankin sanoja, mitä toinen tarkoittaa. Käymme ravintolassa, kahvilla, ulkoilemassa. Tiedät, että tarvitsen liikuntaa ja suostut istumaan rauhassa rattaissa vielä 4-vuotiaanakin, jotta äiti saa treeninsä. Sehän on kyllä aika kivaa vauvaleikkiä ja haluat kuulla juttuja vauva-ajasta.

Rakas hassu pikku äiti, sanot kun mietin ääneen, kuinka hirveän ihmeellisen nopeasti kasvat. Hupsu äiti, mä tulen sun syliin isonakin ja vaikka mä kasvan, niin oon aina yhtä rakas sulle.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Kevätsiivoukset mielessä

Kevättalvi ei ole siivousfriikille mitään helppoa aikaa. Ei todellakaan. Lisääntyvä valo paljastaa kaikki talven aikana salakavalasti kertymään päässeet liat ja siivouslistasta tulee loputon. Varsinkin lattialistasta (ehe-ehe, sorry puujalkavitsi). Miksi muuten koti on täynnä kaiken maailman listoja, joiden päälle kertyy kaiken maailman pölyä? Haaveilen talosta, jossa ei olisi lattialistoja, ovenkarmeja, kaakelisaumoja ja valokatkaisijat olisi upotettu seinän sisään. Tiesittekö muuten, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty havaitsemaan valokatkaisijan rasian päällä olevaa likaa? Tiedän, uskomatonta, mutta vannon, että se on totta. Tällaisia henkilöitä nimittäin on lähipiirissäni.


Noh, itsehän siis kykenen havaitsemaan likaa missä tahansa (oman kotini sisäpuolella). Väitetään, että siivoaminen on ajanhukkaa ja sotkuiset ihmiset ovat oikeasti vain oleelliseen keskittyviä, fiksuja ja luovia, mutta minkäs teet. En minä tätä siivousfriikkeyttä ole itse valinnut. Se on valinnut minut. 


Niin että jos ulkona on tosi upea, talvinen auringonpaiste, niin joudun oikeasti tietoisesti ajattelemaan, että kyllä mun nyt KUULUU lähteä ulkoilemaan ja nauttimaan kauniista säästä, eikä jäädä jynssäämään paikkoja tänne sisälle, vaikka niin ihanasti sitä kirkasta valoa vasten kaikki lika (ja tuleva puhtaus) loistaisikin. 

Omat kevätsiivoukset olen aloittanut kaikkien sänkyyn liittyvien pestävien asioiden pesemisestä. Satuin nimittäin näkemään pätkän Unikulman mainosvideosta, jossa esiteltiin, miten peitoissa, tyynyissä ja petauspatjoissa voi alkaa elellä kaikenlaisia homeita ja muuta kasvustoa. Nyt sitten kaikki irrotettavissa oleva on pesty kuumassa lämpötilassa. Seuraavana vuorossa ovat torkkupeitot, koristetyynyt ja päiväpeitot. Mahdollisesti pari mattoakin lähtee pesulareissulle.

Rakastan sitä, että asiat ovat konepestäviä. Esimerkiksi keittiömme Pappelina-matto on ihan paras! Sen voi pestä kotikoneessa helposti milloin tahansa ja taas on puhtauttaan hohtava matto lattialla. Tuotteiden laadun usein huomaa juuri siinä, miten ne käyttäytyvät pesuissa. Pappelinaa voin kyllä suositella täydestä sydämestäni! Myös maljakot, kynttiläkipot sun muut on hyvä olla kunnolla konepestäviä, siksi tykkään tosi paljon Iittalan tuotteista. Esimerkiksi Kivi-tuikut kestävät konepesua loistavasti.


Rakastan myös Universal Stonea. Sillä lähtee kaikki sellainen, mikä ei millään muulla tunnu lähtevän. Kummalliset viirut seinissä, tussinjäljet pöydässä, pinttynyt lika valkoisista tennareista... Plussaa myrkyttömyydestä ja ympäristöystävällisyydestä sekä riittoisuudesta. Oma "kiveni" on ollut ahkerassa käytössä jo vuosia ja vielä on runsaasti tavaraa jäljellä.

Uskon ja toivon, että lapsestani tulee antisiivoaja, sellainen fiksu ja luova ja aikaansa oleellisiin asioihin käyttävä ihminen, joiden lähipiiri ei pyörittele silmiään jatkuvalle jynssäysvimmalle.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Pohjoista valoa

Tämä helmikuu on ollut blogissani hiljaisempi kuin aikoihin. Syy löytyy live-elämän puolelta, joka on ollut kaikkea muuta kuin hiljainen. Menoja ja meininkiä on riittänyt! Työkiireitä, harrastusjuttuja, ja vielä lomakin. Tiedättekö sen tunteen kun ennen loman alkua tuntuu, ettei mistään tule mitään? Ettei nyt ainakaan ehdi jäädä lomalle. Ihan tuhat hoidettavaa asiaa jo pelkästään matkavalmisteluissa ja työtkin pitäisi saada jollekin mallille siksi aikaa. Aina sellainen olo, että on jäämässä ihan väärään aikaan pois. Juuri siksi aikaa kun olet buukannut itsesi muualle, tuntuu tapahtuvan kaikkea mielenkiintoista kotipuolessa. Ja vaikka rakastan reissaamista, niin oikeasti inhoan pakkaamista yli kaiken ja otan aina siitä ihan kauheat paineet. 

Mutta kuten aina, loma tiesi tälläkin kertaa paremmin kuin minä, että olin sen tarpeessa. Työkone sulkeutui, tien päälle päästiin ajallaan, auto saatiin pakattua ja kun olin hengittänyt pari päivää pohjoisen ilmaa ja nukkunut todella paljon (10 tunnin yöunien päälle parin tunnin päikkäreitä), tajusin että oli ihan sairaan hyvä olo.


Tällä kertaa talvilomareissumme suuntautui luonnonkauniiseen Kuusamoon. Itselleni tämä oli ihan eka kerta Pohjoisessa talvella, olen vain kerran aiemmin käynyt Saariselällä ja silloin oli syksy. Olin odottanut reissua tosi paljon, eikä tarvinnut pettyä! Matka tarjosi kaikkea sitä, mitä lähdettiin hakemaankin. Kauniita auringonnousuja ja -laskuja, pohjoisen valoa, hiihtoa, laskettelua, lumikenkäilyä, nuotiomakkaraa, hiljaisuutta, mökkielämää, villiruokaa, yhdessäoloa. Ja tylsistymistä, sitä nykyajan suurta luksusta.


Majoituimme suloisessa ja perinteisessä mökissä, joka oli täytetty erilaisilla mäntypinnoilla. Oikeasti, siellä oli mäntyä ihan kaikki! Seinät, katto, lattiat, väliovet, ovenkarmit, huonekalut, jopa verhotangot. Ihanaa mäntymaailmaa oli raikastettu mintunvihreällä (!) keittiökaapistolla sekä viininpunaisilla sohvilla ja nojatuoleilla. Nämä ihanat täydellisesti toisiinsa yhteensointuvat mintunvihreän ja viininpunaisen sävyt vielä seikkailivat mökin tekstiileissä aina voimakaskuvioisista kukkaverhoista raidallisiin mattoihin ja ruudullisiin päiväpeitteisiin. Todellinen skandinaavisen modernin tyylin rakastajan unelma siis, eikö?


Pari ensimmäistä päivää mietin, kuinka helposti mökkiin saisi freesiä ilmettä kun vaihtaisi verhot valkoisiin, mustavalkoiset päiväpeitot, viininpunaisten kalusteiden tilalle harmaata, keittiönkaapinovet voisi maalata valkoisiksi ja ehkä ne verhotangotkin... Tiedän, kuulostaa aika hullulta, käyttää nyt energiaa miettimällä toisen omistaman mökin sisustusta, mutta tällaista se on kun on todella sisustusterapian tarpeessa. ;)

Näin jälkikäteen ajateltuna nuo pari päivää olivat sattumalta juuri ne, jolloin nukuin univelkaani pois...


Koska sitten aloin nähdä asiat uudessa valossa. Se mintunvihreä keittiö oli ihan toimiva, suorastaan mukava, ja etenkin kotoisa. Mäntyhirsien keskellä oli hyvä hengittää. Kukallisenkirjavat verhot olivat oikeastaan aika hauskat ja viininpunaisessa sohvassa sai mahtavan mukavan asennon loimuavan takkatulen katseluun. Pikku-T:n lempiväri on sitä paitsi punainen ja hän on toivonut meille mm. punaista sohvaa (kauhea pettymys kun hankittiin harmaa), punaisia portaita (niistä tuli valkoiset) ja punaista seinää vierashuoneeseen (maalasin tumman seinän valkoiseksi). Voitte siis uskoa, miten fiiliksissä hän oli niistä punaisista huonekaluista!


Ja sitten tuli se lause.

Äiti mä tiedän, että sä tykkäät ihan kauheesti niistä kaikista huonetavara-asioista. Mutta täällä matkalla on kivaa kun sä ehdit enemmän halata mua ja iskää.


Totta kai jos mökki olisi omani, tekisin nuo edellä luetellut raikastavat muutokset sisustukseen ja varmaan paljon muutakin. Mutta ei sisustaminen ole oikeasti niin tärkeää. Joskus on hyvä laittaa silmät kiinni ja tunnustella, miltä koti ympärillä tuntuu. Väitän, että edes me designiin hurahtaneet emme välttämättä valitsisi mukavimman tuntuiseksi tuoliksi sitä kuuluisinta muotovaliota. Kaunis muotoilu on hieno asia ja tunnen sitä kohtaan suurta intohimoa, mutta jos ilta toisensa jälkeen kuluu täydellistä torkkupeittoa netistä etsiessä, etkä sen takia ehdi halata perheenjäseniäsi, kannattaa kääriytyä vanhaan, nukkavieruun torkkupeittoon ja ottaa rakkaat kainaloon.


Älkääkä ymmärtäkö väärin. Minun mielestäni hyvä muotoilu tarkoittaa ehdottomasti sitä, että kaunis ulkonäkö yhdistyy hyvään käytettävyyteen, kestävyyteen, mukavuuteen ja siihen oikeaan fiilikseen. Aivan ehdottomasti. Ehkä tämä oli vain itselleni pieni herätys, sillä seuraan sisustamisen maailmaa niin tiiviisti ja some-feedini täyttyy päivittäin upeista kuvista. Kuvat ovat kuitenkin vain kuvia, aito tunne syntyy visuaalisuuden lisäksi niistä kaikista muista aistikokemuksista.


Ylipäätään Kuusamossa ihastutti rentous ja mutkattomuus. Oli ihanaa viettää viikko ilman meikkiä urheiluvaatteissa, eikä silti tarvinnut tinkiä kivoista kahvila- ja ravintolaelämyksistä.


Kuten niin usein, tälläkin kertaa piti lähteä kauas, että näki lähelle. Kun tulimme kotiin, jokainen huone näytti mielestäni raikkaalta, selkeältä, vaalealta, aika kivalta. Tunsin lattialämmityksen ihanan mukavuuden jalkojeni alla ja kaikki tutut tavarat olivat siististi paikoillaan. Ennen reissua näin ympärilläni muutoskohteita (uutta maalipintaa, huonekaluprojekteja, verhomuutoksia, you name it) ja konmaritettavia kaappeja (hitsit, että inhoan tuota konmarittaa-verbiä), juuri nyt niillä projekteilla ei tunnu olevan mikään kiire.


Ehkä saimme mukanamme ripauksen pohjoisen valon taikaa tänne omaankin kotiin.

P.S. Myöhästyneet ystävänpäivä-terkut kaikille blogini lukijoille! Kiva kun olette siellä. :)