tiistai 31. toukokuuta 2016

Yllätys rakkaaltani

Meillä oli miehen kanssa juuri 5-vuotishääpäivä, yhteisiä vuosia takana on jo viisitoista! Menimme siis naimisiin näppärästi kymmenen vuoden kunniaksi. Tuolloin päätös naimisiinmenosta syntyi, uskomatonta kyllä, melko nopeasti ja juhlat päätettiin järjestää heti seuraavalle kesälle. Emme olleet kihloissa, eikä missään vaiheessa kihloihin menty. Niinpä minulla on ollut tähän asti koko ajan vain yksi (joskin hyvin rakas) sormus. Olen jossain vaiheessa toisesta haaveillut, mutta en mitenkään kovin aktiivisesti.


Tänä vuonna rakas todellakin yllätti, sillä hääpäivänä sain tämän pienen rasian. Mieheni on aika tarkka siitä, mistä mitäkin ostaa ja tukee mielellään pieniä yrityksiä ja paikallisia toimijoita. Kultaseppä Vesa Peltosen Korus Designiin oli kuulemma ollut helppo päätyä. 

Ja sormushan on tosi ihana! Se on palladiumia ja hauskasti "letitetyn" näköinen. Keskellä on yksi timantti. Sormus odottelee vielä pienennystä, sen jälkeen se pääsee vihkisormukseni kaveriksi nimettömään. Tulee tosi kaunis kokonaisuus.


Juhlimme viime viikonloppuna hieman kahdestaan kun pikku-T lähti vanhemmilleni hoitoon. Olipa kivaa käydä syömässä, leffassa, nukkua pitkään, olla vaan. Näiden kahdenkeskisten hetkien jälkeen muistan aina jotenkin niin hyvin, mihin silloin vielä lukioikäisenä tuossa suloisessa pojassa ihastuin ja lopulta rakastuin. Aika uskomatonta, että hän on mun vierellä vieläkin. Paljon on tapahtunut - elämäntilanteet ja paikkakunnat vaihtuneet, on tullut työt ja vanhemmuus, mutta sitten kuitenkin, me ollaan edelleen ne ihan samat Suvi ja Teemu. Samalla huonolla sarkastisella huumorintajulla ja arvomaailmalla vuodet vierivät näköjään aika mukavasti.

lauantai 28. toukokuuta 2016

Koekeittiön sisustusvalinnat ja suunnittelijan suosikit

Viime postauksessa fiilistelinkin jo kivaa projektiani, jossa pääsin suunnittelemaan koekeittiön sisustusta. Nyt ajattelin vielä kertoa tarkemmin sisustusvalinnoistani ja tietysti omista suosikeistani.

Toiveena oli ruokailutilaa ja -kokoustilaa noin 30 hengelle, rento fiilis, hieman boheemi, luova ja raikas. Tilassa tullaan järjestämään ruokakoulutuksia, -kuvauksia ja kehittämään uutta reseptiikkaa, joten luova ilmapiiri on tärkeä juttu.  


Tila oli aiemmin varastona, joten ennen-kuvia minulla ei ole Sain projektin aloituspalaverissa pohjakuvan, jossa itse (ammattilais)keittiön paikka oli päätetty. Minun tehtäväkseni jäi ruokailutilan sisustaminen ja pintamateriaalien ja -sävyjen miettiminen. Harmaa lattialaatta oli päätetty valmiiksi, muuten kaikki oli vielä auki.

Projekti aloitettiin kiertämällä hieman varastoja läpi ja sieltä löytyi tuo vanha, jo paljon elämää nähnyt tammipöytä upean kaarevine muotoineen. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

Tammipöytä sijoitettiin keskelle tilaa, heti sisääntulon lähettyville. Sen alle halusin suuren, mustavalkoisen maton ja päädyin kulutusta kestävään Ikean Lappljung Ruta-mattoon.Tuolitkin löytyivät Ikeasta ja itse ihastuin tähän uuteen Kullaberg-malliin täysin. Upeasti muotoiltu tuoli, jossa on korkeussätö! 

Luulen, että omaan kotiin on ihan pakko saada ainakin yksi tällainen. Sopisi vaikka juniorituoliksi ruokapöydän ääreen tai miksei työtuoliksi aikuisellekin. Ainakin minulle lyhyenä ihmisenä tavallinen keittiönpöydän ääressä työskentely ruokailutuolin kanssa on äärimmäisen epäergonomista. Hinta 49,- ei todellakaan ole paha, näitä saattaa joutua hankkimaan kaksikin kappaletta omaan kotiin. Apua, olen niin tuoliterapian tarpeessa!



Kulunut tammipöytä tuo tilaan syvyyttä ja mielenkiintoa. Hauska miettiä, missä kaikissa tilanteissa se on tätä ennen palvellut. 


Aluksi ajattelin, ettei tila välttämättä tarvitsisi varsinaista tehosteväriä, mutta inspiraatiokuvia hakiessani huomasin, että keltainen väri alkoi kummasti toistua. En ehkä kotona niin välitä ajatuksesta tehosteväreistä, mutta tällaisessa suuressa tilassa tämä keltainen toimii mielestäni todella hyvin kokonaisuuden punaisena (keltaisena) lankana ja piristäjänä. 

Kaikki vapaat seinät maalattiin lempparillani, hiekanharmaalla Tikkurilan Laasti -sävyllä, paitsi yksi seinä mustalla liitutaulumaalilla ja WC:n ovi upealla auringonkeltaisella.


Liituja varten seinään kiinnitettiin Normann Copenhagenin Pocket -säilyttimet.


Harmaat pöydät saatiin eräästä toisesta kohteesta ja ne nähtyäni totesin, että haluan tilaan mustia, valkoisia ja keltaisia tuoleja. Luulisi, että tällaisen kombon löytäminen olisi hyvinkin yksinkertaista, mutta toisin kävi - tuolien löytäminen osoittautui varsin haastavaksi projektiksi. Kiersin todella monia paikkoja läpi ja tuskailin jo, etten löydä kiireisellä aikataululla ja tiukalla budjetilla ikinä sopivia tuoleja. Jotenkin nämä tuolit ovat tässä tilassa niin keskeisessä roolissa, etten halunnut tehdä niiden suhteen suuria kompromisseja.


Täydellinen malli ja värikombo löytyi Ikeasta. Pieni mutka tosin meinasi tulla matkaan kun selvisi, että tämä Reidar-malli oli juuri lopetettu! Onneksi ihanan henkilökunnan avustuksella saimme kuin saimmekin haalittua näitä tuoleja tarpeeksi tilaan. Alun perin ideana oli suurin osa valkoisia ja muutama keltainen sekä musta seassa, mutta tosiaan näiden saatavuushaasteiden myötä päädyimme siihen, että mustasta tuli tuolien pääväri, jota valkoinen ja keltainen piristävät.

 
Tuolien muoto on kyllä todella kaunis ja väriyhdistelmä toimii hienosti. Niistä sain myös ajatuksen toistaa ympyrämuotoa tilassa. Pallomaista muotoa löytyykin monesta paikasta, esimerkiksi naulakoista, peilistä, ikkunateippauksista ja pienistä somisteista.



Tammipöydän ylle halusin näyttävät valaisimet ja nämä upeat Sessakin valkoiset kaunottaret löytyivät Sokoksesta. Sisäpuolen upea hopeakuviointi vahgitsee katseen ja polttimon päälle on laitettu suojakupu, joten valo ei häikäise pöydän ääressä istujaa. Arvostan tällaisia käytännön asioita todella paljon kotona, joten halusin huomioida ne tässäkin tilassa.


Keittiön puolen sisustukseen en suuremmin puuttunut, sinne tuli ammattilaiskeittiön kalustus ja välineistö. Sama sävymaailma kuitenkin jatkuu sielläkin puolella. Valitsin tilaan valkoisen laatan, joka ladottiin tiililadonnalla. Sauma-aineena olisi toiminut hyvin myös tumma harmaa, mutta tämä vaaleanharmaakin on kaunis.


Haalin tilaan muutamia betonisia yksityiskohtia. Ihanat nämä ruukut, ne löytyivät myös Sokoksesta.
Seinälle kiinnitettiin tauluja, joiden kauniita ruokakuvia voi vaihtaa vaikkapa vuodenajan mukaan.


Visioin tilaan keltaiset kukkaruukut, mutta nepä osoittautuivat melko hankaliksi löytää. Onneksi työreissulla piipahdimme Jyväskylässä Viherlandiassa ja sieltä sitten roudasin nämä ihanat ruukkuset. House Doctorin pyöreät tabletit sopivat niiden kanssa superhyvin.


Alun perin olin ajatellut tummanharmaata kaapinovea ja valkoisia tasoja, mutta projektin aikataulun takia materiaaleja piti hieman muuttaa sellaisiksi, joita löytyi varastotavarana. Niinpä vaihdoimme toisin päin - korkeakiiltoinen valkoinen kaapinovi sai seurakseen tummanharmaan laminaattitason. Kaunis yhdistelmä! Oma suosikkini on tuo musta lankavedin, tällaiset on ehkä saatava omaankin kotiin. ;)


Hankin tilaan kaksi valkoista String Pocket -hyllyä, joihin on kiva kerätä kulloisenkin kokkaus- tai koulutusteeman mukaisia tavaroita. Ylemmässä kuvassa näkyvä betonikello on House Doctorin. Ferm Livingin keltaiseen koriin voi kerätä ruokalehtiä ja -kirjoja.


Taitava graafinen suunnittelijamme suunnitteli tilan ikkunateippaukset sisustukseen sopiviksi. Ne kruunaavat kokonaisuuden ja sopivat tilaan aivan täydellisesti, eikö?


Eteisessä toistuu tehosteväri sekä pyöreä muoto. Muuton Dots-ripustimet ovat aina kauniit ja toimivat ja niistä löytyi täydellinen kirkkaankeltainen sävy. Pirteä pyöreä Langesund-peili on Ikeasta. Mietin ensin erillistä naulakkoa tilaan, mutta päädyimme pelkkään tankoon. Simppelit, mustat henkarit ovat Prismasta.


Tässä projektissa oli todella ilo olla mukana. Avajaisissa hymyilin nähdessäni suuren joukon ihmisiä istumassa tuoleillaan ja kokkien hääräävän keittiössä. Sillä sisustuksessa tärkeintä on tietysti se, miten tila toimii ihan oikeasti käytännössä.


Ja vielä ne omat suosikkini kertauksena:

- Ikea Kullaberg työtuoli
- mustat lankavetimet
- vanha tammipöytä kaarevine muotoineen

Mikä on sun suosikki?

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Kun sisustin koekeittiön

Tuossa keväämmällä sain hieman erilaisen työprojektin kun minut pyydettiin mukaan sisustamaan koekeittiötä. Ensin suunnittelutehtävä kauhistutti. Enhän mä olen mikään oikea sisustussuunnittelija! Mitä jos kaikki menee pieleen? Miten mulla on edes aikaa tähän? Mutta jo samana iltana oli suuria vaikeuksia malttaa mennä nukkumaan. Google lauloi, inspiraatiokansio täyttyi ja pää oli täynnä ajatuksia. 


Tilasta haluttiin rento, boheemi paikka jossa on tilaa luovuudelle. Mielestäni siinä onnistuttiin! Budjetti oli melko pieni, mutta huomasin, ettei mitenkään mahdoton - olenhan tottunut sisustamaan kotonakin varsin rajatuilla budjeteilla.


Väriskaalaksi valikoitui tuttu ja turvallinen mustavalkoinen, jota raikastaa ihanan aurinkoinen keltainen. Puunsävyä on myös mukana upean vanhan tammipöydän muodossa. Kolusin varastoja, kävin tekemässä monta reissua Ikeassa ja monissa muissa liikkeissä, tilasin osan verkkokaupoista... Vertailin ja mietin, kuljin maalisävylastut kädessä ties missä.

 
Tänään kun kävelin avajaisten jälkeen pois tilasta, oikeasti kyyneleet nousivat silmiini. Mitä jos en olisi ottanut tätä projektia vastaan? Olisin kyllä jäänyt paljosta paitsi. Tunteja en ole laskenut ja apua olen saanut äärimmäisen monelta, mutta kaikki on ollut tehdyn työn arvoista.


Kuvia kertyi sen verran paljon, että kerron vielä omassa, erillisessä postauksessaan tarkemmin materiaalivalinnoista, hankinnoista ja tietysti omista suosikeistani tilassa. Tässä kuitenkin nyt jo ekat kurkistukset ja fiilistelyt.

Ja nyt jännittyneenä kysyn: Miltä näyttää?

tiistai 24. toukokuuta 2016

Neljävee

Pikku-T täytti viime lauantaina neljä vuotta. Voitteko uskoa? En minäkään! En ole mikään teemajuhlien järjestäjä, joten sorry, ette näe nyt täydellisiä kattauskuvia (viime viikonloppuna mieheni vastasi täysin tarjoiluista, myös leipomisesta), mutta ajattelin sen sijaan kirjoitella itsellekin muistoksi ylös, millaista meidän elämä tämän neljävuotiaan pikku hurmurin kanssa on.


Luonnehan on ollut selvillä ensiparkaisuista asti, eikä se ole miksikään matkan varrella muuttunut. Hyvin päättäväinen, utelias, itsenäinen, itsepäinen ja tarkka poika tuo meidän pikku-T. Hän opastaa välillä meitä vanhempia varsin pikkuvanhasti siinä, miten lapsia kuuluu kasvattaa. :D Pikku-T:n vahvuus on erityisesti kielellinen ilmaisu. Hänen kanssaan voi keskustella oikeastaan mistä vain ja hän osaa sanoittaa omia tunteitaan ja tapahtumia hyvin. Muisti on pojalla myös ällistyttävän hyvä, mitä nyt melkoisen valikoiva...

T:lle hassuttelu on todella tärkeää. Huumori kuuluu jokaiseen päivään ja joskus tuntuu, että jokaiseen hetkeen. Joskus jatkuva hassuttaminen tuskastuttaa, mutta täytyy myöntää, että valtavasti hauskoja hetkiä, huumoria ja tilannekomiikkaa tuo pieni herra on onnistunut meidän arkeemme tuomaan. Ja me nyt ei varsinaisesti totisia olla mieheni kanssa aiemminkaan oltu.

Pikku-T on myöskin ylpeä hassuttelutaidoistaan, hän kehuskelee olevansa hyvä höpsöttelemään vauvoja ja päiväkotikavereita. Hän taitaa ollakin aika pidetty leikkikaveri, varmaan aika pitkälti kielellisen ilmaisunsa monipuolisuuden takia. Hän viihtyy hyvin päiväkodissa ja kaverit siellä ovat jo tosi tärkeitä. Lähes viikoittain pidetään leikkitreffejä puolin ja toisin.


Pikku-T on erittäin kiinnostunut musiikista, mielestäni musikaalisuus on näkynyt hänessä jo hyvin pienestä asti. Hän laulaa jatkuvasti, "soittaa" eri soittimia ja isona hänestä tulee kuulemma rokkitähtisupertähti. Toisaalta palomies on myös vahva vaihtoehto. Tai ehkä sittenkin ninja. 

Tämän hetken kovimpia leluasioita ovat legot. Meille on vaivihkaa kertynyt aika iso laatikollinen pikkulegoja ja vaikka niiden rakentaminen ei vielä onnistu ilman aikuisen apua, niin leikit sujuvat kyllä. Lego Ninjago on ehkä kaikkein suosituin juttu. Toisaalta Frozen on myös erittäin kova sana ja T tykkää kovasti leikkiä Elsaa. Äiti on aina Anna ja iskä Olaf. Ylipäätään leikkiminen on uskomattoman tärkeää ja leikkeihin eläytyminen aikamoista.

Me ollaan ihan pojan syntymästä asti tehty kaikki vanhemmuuden askareet varsin tasaisesti yhdessä. No joo, tietysti imettämisessä mieheni ei pystynyt auttamaan, mutta noin muuten. T on aika monessa asiassa iskän poika, mutta on meillä ihan omia special-juttuja, joita tehdään vain äidin kanssa. Tärkeimpänä laulaminen - minä laulan T:lle paljon ja keksin myös omia lauluja, jolloin saan yleensä vuolaita kehuja tyyliin Ihan sikahyvä biisi. Minä myös laulan aina iltaisin iltalauluja, joita T tykkää kovasti kuunnella. Ja poikakin sen jo tietää, että äiti on se, joka muistaa parturit, kynsienleikkaukset, vaihtovaatteet päiväkotiin jne. Minä ja poitsu ollaan temperamentiltamme aika samanlaisia ja se tietysti joskus aiheuttaa sen, että otamme myös yhteen. Mutta sitten halitaan, pusutellaan ja sovitaan. Anteeksipyytäminen on tärkeää.

T:llä ei vielä ole harrastuksia, enkä koe niiden suhteen mitään kiirettä tai paineita. Eiköhän tämän ikäiselle kokopäivähoito päiväkodissa vielä riitä. Toki sitten kun T itse haluaa alkaa harrastaa jotain, niin asiaa harkitaan, mutta toistaiseksi iloitsen siitä, ettei arki-illoissa ole vielä harrastusaikatauluja.


T:llä on vakava kananmuna-allergia sekä paha atooppinen iho. Lisäksi hän oireilee hieman astmatyyppisesti ja sitä tutkitaan. Nämä ovat kaikki itselleni aivan uusia asioita, sillä olen ollut niin onnekkaassa asemassa, ettei minulla ole koskaan ollut allergioita. Ruoka-aineen välttämiseen tottuu kyllä, eikä reissaaminenkaan ole ongelma kun on vain tosi tarkkana, mutta atooppisen ihon kuriin saaminen on ollut vaikeampi juttu. Nytkin iho on kesäisistä säistä huolimatta tosi pahana ja on kurja katsoa sivusta, miten pienen on hankala olla ihon kutinan takia. Toivon tietysti todella paljon, että allergiat helpottaisivat iän myötä. Hieman joskus huolestuttaa, miten kaikki sujuu kun poika kasvaa ja hänen pitäisi itse oppia välttämään kananmunaa. Myös koulujen sisäilmaongelmat mietityttävät, sillä valmiiksi allergiset lapset usein reagoivat niihinkin voimakkaammin. Eiköhän kaikki mene kuitenkin hyvin. 

Toinen asia, mikä joskus huolettaa, on T:n kasvu. Hän kasvaa kyllä tasaisesti omilla käyrillään, mutta kovin pieni ja siro hän on. Itsekin olen tosi pikkuinen ja muistan, ettei se nuorena ollut ihan helppo asia hyväksyä - pojille ehkä vielä astetta vaikeampaa. Mutta yritän olla murehtimatta asiaa, ei se ainakaan häntä itseään tunnu millään tavalla mietityttävän.


Juuri nyt päänvaivaa aiheuttaa myös nukkumaanmeno iltaisin. Valoisien iltojen myötä uni ei tunnu tulevan, ei sitten millään! T on muutenkin aika iltavirkku ja minä taas väsyn kovasti iltaa kohden. Loistava kombo, vai mitä? Siinä ei aina ilman yhteenottoja selvitä. Onneksi yöunet sujuvat muuten nykyään suhteellisen hyvin, ainakin silloin kun ihon kutina ei vaivaa pahasti. Blogiani pidempään seuranneet tietävätkin, että T on nukkunut pienempänä äärimmäisen huonosti, joten tällä hetkellä osaan nauttia siitä, että yössä on keskimäärin enää yksi tai kaksi herätystä. T kömpii joka yö meidän väliin nukkumaan, onneksi siinä ei useinkaan itse herää kauhean pahasti.


Omasta lapsestaan voisi tietysti kertoilla vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt päällimmäisimmät neljävee-kuulumiset. Loppuun vielä iloitsen siitä, että T on valtavan monipuolinen ruokailija ja todellinen kulinaristi. Hänelle on ilo laittaa ruokaa! Mausteisempikin ruoka maistuu ja erityistä herkkua ovat kaikenlaiset merenelävät. 

Elämä 4-vuotiaan kanssa on hauskaa ja ihanaa! Olen varmasti sanonut näin monta kertaa ennenkin, mutta juuri nyt on vaan ihan parasta aikaa olla äiti. <3

P.S. Postauksen kuvat ovat Madeiran reissusta, pitääkin ottaa matkapostaus työn alle ennen kuin unohdan kaiken...

lauantai 14. toukokuuta 2016

Kokemuksia Adean Camp-sohvasta

Kun muutimme tähän kotiin, tiesimme, että vanha sohva menee vaihtoon. Hankintoja oli kuitenkin sen verran paljon muuttovaiheessa, että sohva sai odottaa vuoroaan vuoden. Ja ihan hyvä niin, sillä tulipahan mietittyä rauhassa, minkä kokoinen ja mallinen sohva tilaan sopii. Vuosi sitten meille sitten saapui tämä kotimainen Adean Camp-sohva.


Valintani meni kyllä omasta mielestäni niin nappiin kuin mahdollista. Sohva on ollut ilo silmälle ja takamukselle joka päivä. Meillä sohva on tosi keskeisellä paikalla, sillä se näkyy heti ulko-ovelta eteisestä asti ja tietysti joka suuntaan muutenkin, koska se sijaitsee keskellä alakertaa. Sohva toimii myös tilanjakajana ja siksi halusin aika matalaprofiilisen sohvan. 

Tykkään tällaisista hieman möhkälemäisistä sohvista ja simppelistä, jämäkästä muodosta. Vanhassa sohvassa sai olla koko ajan kääntelemässä ja pöyhimässä istuintyynyjä, sitä ei ole ollut ikävä. Toki tähänkin sohvaan hieman painaumia jää istumisen jälkeen, mutta kuten kuvista näkyy, on sohva pysynyt vuoden käytön aikana täysin uudenveroisena.


Kangas on vaaleanharmaa Metro-kangas ja siihen olen myös ollut tosi tyytyväinen. Valitsin konepestävän kankaan (90 % polyesteria, 10 % puuvillaa), mutta verhoilun irrotuksesta ja pesusta ei ole vielä kokemusta, sillä tahroja ei ole onneksi tullut.

Mieheni ei juurikaan tähän sohvan valintaan puuttunut, mutta hän halusi siihen mustat jalat. Mielestäni ne jotenkin kyllä kruunaavat tämän kokonaisuuden, ehdottomasti oikea valinta. Tällaiset pienet yksityiskohdat ovat kyllä tärkeitä. Sain muuten viime viikonloppuna VIIMEIN maalattua myös nojatuolinjalat mustiksi, nyt sekin sopii paremmin sohvan kanssa yhteen. Enää pitäisi kantaa painava tuoli yläkerrasta takaisin olkkariin... 

Laadukas sohva on iso hankinta, jota ei niin vain joka vuosi tehdäkään. Toivon siis meille Camp-sohvan kanssa toooodella monia vuosia yhdessä. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta. :)

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Inspiraatio: Puuteria keittiössä

Nyt vaikuttaa aika vahvasti siltä, että tiukan mustavalkoisen keittiön trendikkäin aika on ohi. Tietysti valkoinen tulee aina olemaan pinnalla ajattomana ja kauniina, eikä musta tai harmaa sen parina ole koskaan väärin, mutta puuteriset, murretut sävyt rynnistävät selkeästi esiin. Tai siis, eiväthän nämä hillityt sävyt voi rynnistää. Ne lipuvat elegantisti paikalle, tekemättä itsestään numeroa, mutta kuitenkin niin, ettei kukaan voi olla huomaamatta niiden upeutta. ;)

Niin, KYLLÄ, minähän siis olin se, joka kirjoitin siitä mustavalkoisesta kodista viime viikolla. Onneksi naisella on aina oikeus muuttaa mieltään. Poimin muutaman inspiroivan kuvan puuterisista sävyistä keittiöissä. 

kuva: Alvhem

Aloitetaan tietysti Alvhemin kuvilla, varma inspiraationlähteeni. Beigenharmaa keittiö on aivan ihana, pitkästä aikaa tuollaiset pidemmät vetimetkin näyttävät erittäin hyvältä. Tiililadonta on ollut jo pitkään pinnalla, mutta se nyt vain on niin upea aina. Nämä perinteisemmät peiliovet (?) ovat nyt muuten aika monessa paikassa esillä. Tavallaan tykkään, mutta edellisessä kodissa tuli todettua, että nuo ovat tosi paljon työläämmät pitää puhtaana kuin sileät ovet, joten käytännön naisena olen ehdottomasti sileiden kannalla. Tunnelma on tässä kuvassa kuitenkin enemmän kuin kohdallaan, täällä olisi ihana kokkailla.

kuva: Bo LKV

Bo LKV:lla on Helsingin Ullanlunnassa myynnissä mieletön luksusasunto, josta tämä seuraava keittiökuva on. Kaappien mallista tulee mieleen isomummola Turun saaristossa. Ihanaa perinteikkyyttä, joka juuri nyt huokuu luksusta enemmän kuin kiiltävät pinnat. Tykkään noista valkoisista vetimistä yhdistettynä valkoisiin tasoihin, erittäin onnistunut kokonaisuus. 

Sama tyyli jatkuu erittäin puuterisessa kylpyhuoneessa. Huokaus. Jotenkin ihan mieletön! Tällaisessa kylppärissä olisi ihana lisätä hiukan raikasta poskipunaa, aurinkolasit nenälle, valkoinen pitsipaita päälle ja astua ovesta ulos aurinkoiselle kadulle... Koska kalusteiden mukana saa aina uuden elämän, eikö se niin mennyt?

kuva: Bo LKV

Sokerina pohjalla mun ehdoton suosikki, Alvhemilta sekin. Tämä beigenpuuterinen keittiö on vain... noh, täydellinen. Ei enempää, ei vähempää. Henkäyksenohut taso on järjettömän kaunis ja sileät, eleettömät ja vetimettömät ovet iskevät minuun täysillä. Viimeistelty fiilis tulee siitä, että myös sokkelit ja kalusteiden reunat ovat beiget. Totta kai tämä keittiö olisi kaunis myös mustavalkoisena...


... mutta näkymä olohuoneen suunnasta on jotenkin tosi hieno kun kaappien ovissa on pehmeää sävyä.

Kuva: Alvhem

kuva: Alvhem
kuva: Alvhem

Tyyli jatkuu myös muissa tiloissa, katsokaa miten hienosti toteutetut kaapistot. Haavelistalle!

Tajusin muuten tässä, että meidän keittiö saattaa olla trendikäs. Huh, huh! Uusi tasohan on sellainen hiekansävyinen. Olen kyllä siitä tykännyt.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Lahjani äidille

Eilen oli ihana äitienpäivä. Sain suloisen aamuherätyksen ja poikien valmistaman aamupalan leipomuksineen ja hedelmineen. Sitten suunnattiinkin Poriin mummoloihin. Reissu sujui kivasti. Ollaan taidettu reissata sen verran paljon, että pikku-T:lle tuollainen pieni pyrähdys ei tunnu missään. Autossa hän on onneksi aina viihtynyt hyvin, junamatkailuakin pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla.

Minun äitini arvostaa laadukasta kosmetiikkaa ja kauniita pakkauksia. Hän on tosi esteetikko ja muistan, että äiti ehosti itsensä joka ainut päivä myös silloin kun me olimme pieniä. En ole itse ihan yhtä tarkka (ja viitseliäs), viihdyn vapaapäivinä kotona erinomaisesti ilman meikkiä. Mutta sen olen äidiltä perinyt, etten pode koskaan huonoa omaatuntoa itsestäni huolehtimisesta. Kampaaja- ja kosmetologikäynnit sekä laadukkaat tuotteet eivät ole tuhlaamista tai turhamaisuutta vaan investoimista itseensä ja omaan hyvinvointiin. Arjessa saa olla ripaus luksusta, vaikka sitten upean kosmetiikkapurnukan muodossa.


Tietystikään kaikille äideille tämäntyyppiset asiat eivät ole tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Mutta niille, joille ovat, go for it. Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Annoin äidille eilen lahjaksi tämän upean Urban Decayn Gwen Stefani -poskipunapaletin. Paletissa on pari ihanaa, kunnon punaista sävyä sekä tuollaisia hohtavia korostusvärejä. Testailimme palettia siskon ja äidin kanssa eilen ja totesimme, että nuo vaaleammat sävyt sopivat aika hyvin myös luomiväreiksi, sillä niissä on kunnolla pigmenttiä.


Tätä palettia oli kevättalvella Sokoksessa myynnissä vain pieni erä ja onnistuin silloin nappaamaan yhden itselleni. Äiti vaikutti kovin tyytyväiseltä lahjaansa. Toivottavasti kaunis paletti tulee ahkeraan käyttöön!

lauantai 7. toukokuuta 2016

If a woman speaks and no one is listening, her name is probably mom


Joskus on näitä päiviä. Bongasin tuon lauseen Anna Perhon instagram-tililtä ja huvitti, sillä kuinka usein olen itse kuunnellut äitini vinkkejä? Tai kuunteleeko lapseni minun vinkkejäni? Niinpä niin, aika harvoin, vaikka myönnettävähän se on, että oma äitini on ollut aina (tai no, ehkä 99,999 %:sti) oikeassa. Ja todennäköisesti pikku-T:kin tulee jossain vaiheessa huomaamaan, että minun ohjeeni siitä, miten pyörää kannattaa polkea tai kynää pitää kädessä, ovat sittenkin ihan käyttökelpoisia...

Ei tämä päivä silti mitenkään huono ole ollut. Aurinko on paistanut ja ollaan kuljettu sisään ja ulos ihanan huolettomina. Kauhea järjestely- ja sisustamisvimma piinaa edelleen, nyt kohteena on tietysti enimmäkseen terassi. Kävin myös joogassa ja iloitsin siitä, että tänä kesänä kuntokeskukseni kesälukkarissa on peräti kaksi joogatuntia viikossa. Joogaaminen on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä ja lämpimällä säällä se on vieläpä täydellisen ihanaa. Näin on.

Tänään päässäni kirkastui myöskin sellainen asia, että joskus haluan sisustaa kotini ihan kokonaan mustavalkoiseksi. Aloitin maalamalla (vihdoin ja viimein) nojatuolinjalat mustiksi. Muuten ihan hyvä, mutta jätin ne maalaamisen jälkeen sanomalehden päälle ja lehtipaperihan jämähti ihanasti kiinni maalattuihin reunoihin. Mä olen kyllä yhden sortin DIY-ihminen, voi apua. Ehkä mun tapauksessa tämä mustavalkoinen sisustus on ihan turvallista toteuttaa kuvanmuokkauksella.

Millainen päivä sulla on ollut?

torstai 5. toukokuuta 2016

Valkoinen haaveeni toteutuu

Heippa ihanat, miten olette viettäneet tätä uskomattoman aurinkoista ja kaunista KESÄviikkoa? Eikö ole aika luksusta, että tämä helatorstai sattui olemaan näin upean helteinen. Meidän taloyhtiössä taisi olla oikea terassien ja fillarien kunnostusteema. Nyt täytyy jakaa pisteitä omallekin miehelle. Hän ihanasti haki painepesurin kaverilta lainaan ja puhdisti sillä terassin kalusteineen sekä huolsi koko porukan polkupyörät kuntoon uutta kautta varten. Minäkin osallistuin hiukan terassihommiin, sillä hoitelin tori.fi:n kautta meidän vanhan grillin uuteen kotiin, tarkoitus olisi hankkia uusi isompi ja toivottavasti myös parempi yksilö. 

Olenko kertonut, että meidän pihapiirissä asustaa kymmenittäin ihania lapsukaisia? Pienet pellavapäät kirmasivat ihan fiiliksissä ulkona koko päivän. Todellakin varma kesän merkki kun sai kantaa hikisen, aurinkorasvan tuoksuisen ja täysin hiekkaisen tyypin suihkuun illalla.

Tänään on ollut oikea rästihommien teemapäivä, olen yrittänyt edistää kaikkia sellaisia kotitöitä, joita inhoan ja joita lykkään aina vain eteenpäin. Olen aika ylpeä itsestäni, sillä sain ison kasan pyykkejä silitettyä, alakerran ikkunat pestyä ja vielä korjausompeluhommia tehtyä. Nuo kaikki ovat sellaisia askareita, joista en tippaakaan pidä, joten nyt on aika voittajafiilis.

Kuva: Stadshem

Mutta. Otsikon aiheeseen. Tällä viikolla on nimittäin tapahtunut jotain suurta. Olen sopinut, että portaamme maalataan kesällä. Enää se ei ole haave vaan suunnitelma, kuinka siistiä! Maalari on käynyt katsastamassa kohteen, sävy on valittu, sopimukset laadittu, ajankohta lyöty lukkoon. Nyt vain odotellaan. Portaista tulee kokovalkoiset ja olen ihan varma, että tosi ihanat. 

Ehkä meidän koti muuttuu sit muutenkin aivan täydelliseksi ja ruåtsalaisen rennon tyylikkääksi  kuten tuossa ihanassa Stadshemin kuvassa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Aina on hyvä hetki ostaa valkoisia kukkia


Erityisen hyvä hetki on vappuna kun huhtikuu vaihtuu toukokuuhun ja kesä alkaa. Oikeasti, toukokuuhan on jo kesää, sovitaanhan niin? Ainakin tänään tunsin jo kesän iholla, sen huolettomuuden ja helppouden. Ja mikä valoisuus! Aivan uskomattoman ihanaa.

Huhtikuu oli kyllä hieno kuukausi, johon mahtui paljon kivoja tapahtumia, kohokohtana tietysti tuo odotettu ja erittäin tarpeeseen tullut lomareissumme. En nyt vielä saanut aikaiseksi perata ja muokkailla matkakuvia blogia varten, mutta varmasti viimeistään jonain sateisen harmaana päivänä innostun. 

Toukokuu on aina ollut lempikuukausiani ja meillä se on myös varsin juhlientäyteistä aikaa. Äitienpäivää vietetään ensi viikolla ja myöhemmin on pikku-T:n synttäreiden ja meidän hääpäivän vuoro. T täyttää neljä ja hän haluaa pitää ihan ensimmäiset kaverisynttärit, joten niitä olen tässä hieman suunnitellut - kuinka monta vierasta, kuinka paljon ohjelmaa, kuinka pitkä juhla-aika, mitä tarjottavaa jne. Vinkkejä otan todella mielelläni vastaan! Jännä muuten, että tuo mieheke ei tunnu kokevan minkäänlaista velvollisuutta suoda puolikasta ajatustakaan tälle asialle. Onko oikeasti niin itsestäänselvyys, että äidit hoitavat nämä hommat? Noh, ainakaan ensi sunnuntaina me äidit ei hoideta yhtään mitään! Sitä odotellessa.

Toivotan ihanaa toukokuun alkua juuri Sinulle!