sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ikuisuushaave: vanha kaappi

Ainakin viimeiset kuusi vuotta, ehkä kauemminkin, olen haaveillut vanhasta puukaapista (pidempään blogiani seuranneet kenties muistavatkin tämän unelman). Ihailen usein sisustuslehdissäkin vanhoja huonekaluja yhdistettynä uudempaan tyyliin.

Pentikillä on usein ollut kauniita kaappeja, joskin yleensä turhan massiivisia. Torstain kaupunkikierroksellani piipahdin tietysti taas Pentikillä ja nyt sieltä löytyi oikea helmi, mittasuhteiltaan hyvin siro vitriinikaappi. Leveyttä kaapilla on n. 70 cm, syvyyttä 35 cm ja korkeutta 150 cm. Niin ja hintaa ihan liikaa. 


Tämä kaappi mahtuisi varmasti ihan hyvin yläkerran aulaan. Mutta voisikohan se mahtua myös pianon viereen? Olisi vähän sääli "piilottaa" tällainen ihanuus yläkertaan... Olohuoneessa, pianon ja ruokapöydän väliaastossa paikka olisi siinäkin mielessä kivempi, että siihen voisi laittaa kauneimpia astioita esille. Jotenkin taas vaikea hahmottaa, toimisiko se ollenkaan -  pitäisi hakea kaappi varmaan ihan kotisovitukseen.

Mitä sanotte, mahtaisiko tämä sopia meille? Ja mahtaisikohan rakas perheeni arvostaa pelkkää nuudeliruokaa seuraavat puoli vuotta? (En vielä edes ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa) ;)

perjantai 20. helmikuuta 2015

Mutsin shoppailupäivä

Vietän parhaillaan kahden päivän minilomaa, siis pidennettyä viikonloppua. Kuinkas sattuikaan, vanhempani kysyivät, saavatko pikku-T:n mummilaan hoitoon juuri samaan aikaan. Noh, kyllähän se vain sopii (olin salaa sitä toivonutkin). 


Minulla nimittäin oli herännyt valtava halu päästä tekemään sitä, mitä tein aina ennen äitiyttä säännöllisesti etenkin muodin sesonkien vaihtuessa: huuhailla yksin päämäärättömästi kaupungilla, käydä kahvilla, sovitella vaatteita, aistia muodin tuulia, tehdä ehkä muutamia hyviä löytöjä. Arkipäiväthän ovat tähän parhaita, koska putiikeissa on rauhallista. Hei nyt huijasin, otan takaisin, tätähän tein myös äitinä, siis äitiyslomalla vauvan kanssa! Nyt työssäkäyvänä äitinä se on jäänyt vähiin.


No, tuumasta toimeen. Nukuin eilen pitkään, join rauhassa aamukahvini ja tähtäsin cityyn. Sää oli mitä ankein, vettä tihkusi taivaalta ja kura roiskui kaduilla. Mutta päiväni oli mahtava. Kiersin rauhassa monia muoti- ja sisustusliikkeitä, kävin kahvilassa ja kuljin ilman aikataulua, kelloa, omassa seurassani. En lopulta ostanut kauhean paljon mitään, mutta ideoita sain ja nautin. Illalla vielä syötiin miehen kanssa kahdestaan ja kävin jumpassa. Ihana päivä kerrassaan.

Mitäs sitten ostin? No mielestäni aika kivoja juttuja.

Stockmannin uudelta Mac-pisteeltä huulikiillon, poskipunan ja elämäni ensimmäisen huultenrajauskynän. Vaikuttavat laadukkailta.


Pyöreät tabletit näyttävät raikkailta kattauksessa, joten ostin niitä 6 kpl Pentikistä. Samaisesta paikasta hankin myös raikkaan harmaasävyisen koristetyynyn. Sokokselta ostoskassiini mukaan pääsi metallinen kynttiläteline, jossa on samaa muotoa kuin sohvapöydässämme. 


Sokokselta ostin myös kauniin, mustan Espritin puseron, jossa yksityiskohtana on kivoja pikku niittejä. Tämän tyylisiä paitoja tykkään käyttää töissä neuleiden kanssa, ovat astetta siistimpiä kuin trikoopaidat.



Saman tyylinen, mutta valkoinen pusero löytyi H&M:ltä. Sen selkäpuolella on kullansävyinen vetoketju, mikä nyt tietysti ihastutti, kun kulta tuntuu juuri nyt niin kauniilta ja ajankohtaiselta.



Tietenkin lisäksi muutamia haaveita jäi kytemään. Haluan harkita vaateostoksiakin tarkkaan ja hioa tyyliäni enemmän siihen suuntaan, että mahdollisimman monet vaatteet olisivat yhdisteltävissä keskenään helposti. Ostaa vain sellaisia yksilöitä, jotka sykähdyttävät. Jep, siinäpä haastetta kerrakseen! Etenkin kun tuntuu, että joskus tietyltä merkiltä löytyy ihan huippulaatuisia vaatteita ja toisella kerralla saakin karvaasti pettyä laatuun.


No mutta nyt täytyy rientää, ohjelmassa on kasvohoito ja sen jälkeen auton nokka kohti Poria. Viikonlopun vietto jatkuu siellä mummin, papan ja pikku-T:n kanssa, ei siis ollenkaan hullumpi miniloman loppuhuipennus. 

Ihanaa viikonloppua teillekin - ja ennen kaikkea lomaa, jos nyt sellaista aloittelette!

torstai 19. helmikuuta 2015

Isona


- En halua raitapaitaa, raidat on vauvoille.
- Mutta raidathan on kivoja, äitikin pitää raidoista.
- Voi äiti, kyllä seepratkin pitää raidoista. Minä olen jo iso ja pidän autoista.


- En ole iso, en osaa pukea.
- Osaat kyllä, eilenkin osasit.
- Niin, mutta tänään olen pieni.


"Minusta tulee isona työmies, joka ajaa trukkia."


"Sinivalas on kaikkein isoin eläin. Se on yhtä iso kuin rekka. Isompi kuin iskä."

- Siirrettäisiinkö sun sänky ihan omaan huoneeseen?
- Ei kiitos. Nukun hetken vielä tässä iskän huoneessa ja äidin huoneessa.


Pienen kaksivuotiaani maailma on täynnä ristiriitaisuuksia. Olla hiukan iso ja samalla vielä ihan pieni, kas siinäpä pulma. Pikku-T on todella herkkä ja kuitenkin varsin temperamenttinen lapsi. En ajatellut, että nämä kaksi ominaisuutta voivat kulkea niin käsi kädessä, yleensä kun herkkyys ja rauhallisuus liitetään yhteen. Mutta eipä tuo nyt niin yllättävää ole, juuri sellainen lapsi olen itsekin ollut - ja taidan olla aikuisenakin.


 Minä en vielä tiedä, tuleeko minusta
isona mitään suurta
edes metriviittäkuutta
vai tuleeko minusta sellainen
aivan erilainen
viisas, välkky ja lutunen
pieni ja utunen

Isona ei pakosta
tarvii olla suuri
riittää jos on puoletkin
yltää juuri ja juuri
pussaamaan

Paula Koivuniemi: Isona (Ipanapa 3)


Translation: My son is two years old, very small and very big boy at the same time.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ajattoman kauniita koteja

Mukavaa aurinkoisen päivän iltaa! Näin maanantaina on ihan mukava käpertyä sohvannurkkaan ja hemmotella itseään inspiroivilla kuvilla. Näissä kaikissa on jotain, mikä vetoaa minuun erityisesti juuri nyt. Ehkä avainsanana on ajattomuus.


Yhdistävinä tekijöinä näissä sisustuksissa ovat värien käyttö, taide seinillä, väljyys sisustuksessa, oikeastaan pieni keskeneräisyys. Kaikki ei ole niin hiottua, on kirjoja lattialla ja tauluja nojailemassa seiniin. Tyhjät kohdat ovat aika inspiroivia, tajusin, ettei pitäisi välittää keskeneräisistä kohdista kotona - tyhjistä ikkunanalusista, tauluttomista seinistä tai verhottomista ikkunoista.


Eiväthän nämä tilat mitään verhoja kaipaa! Okei, ehkä tilanne on hiukan eri tällaisessa bulkki-rivarissa, jossa me asumme, mutta noh, mitä pikkuseikoista.


Taide innostaa mua juuri nyt, haluaisin löytää meidän seinälle jonkun sykähdyttävän teoksen. Näiden kuvien katsominen ei sitä kuumetta ainakaan vähentänyt.

Kaikki kuvat: http://alexanderwhite.se/

Translation: Some eye candy, really inspiring pics in a timeless style.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Milk-valaisimen paluu ja viikonlopun kuulumisia

Mitä teidän viikonloppuun kuuluu? Me ollaan oltu vain oman perheen kesken kotosalla. Suunnitelmissa oli lähteä käymään Helsingissä asti, mutta kotiolot voittivat tällä kertaa. Ollaan ulkoiltu ja käyty uimahallissa, nyt on aika raukea fiilis.


Eilen piipahdettiin Asta Rakentaja -messuilla, joiden yhteydessä järjestettiin nyt uutena myös Sisustusmessut. Meitä tietysti kiinnosti lähinnä jälkimmäinen. Odotukset olivat korkealla, mutta eipä tuo kovin hyväksi tapahtumaksi osoittautunut. Paria taulua vähän jäätiin miettimään, siinä kaikki.

Ai niin, ostettiin me tällainen peltirasia, jossa säilytetään pikkuautoja. Olemme huomanneet, että niille kannattaa olla ihan oma, erityinen säilytyspaikkansa. Usein lähdön hetkellä tekee mieli saada mukaan jokin tietty auto, eikä ole ihan yksi tai kaksi kertaa kun olen hikoillut kiireessä yrittäen löytää pojulle isompien lelukorien pohjilta jonkun pikku-Bemarin... Pikku-T on kyllä tosi tarkka ja järjestelmällinen, joten meillä toimii ihan hyvin tällainen, että on omat säilytyrasiansa erilaisille asioille. Esimerkiksi duploille on oma korinsa ja junaradan osille omansa.


Myöhästyneet hyvän ystävänpäivän toivotukset muuten sinne ruudun toiselle puolelle! Vuorovaikutushan tässä bloggaamisessa on ihan parasta. Olen todella iloinen, että jaksatte käydä täällä nurkkauksessani vierailulla ja usein vielä jättää kommenttiakin. Kiitos! <3


Kuten kuvista ja otsikosta huomaa, sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tilata uuden kuvun Milk-valaisimeeni. Yli vuoden se olikin kaapissa odottelemassa. Vinkkinä, että noita varakupuja saa kartoitusteni mukaan edullisimmin Scandinavian Design Centeristä, jonne tein nyt tilauksen ensimmäistä kertaa. Olin kyllä tyytyväinen palveluun ja toimituksen nopeuteen.


Milk hengailee nyt väliaikaisesti tuossa pianon päällä. Tilassa on jo aika monta valaisinta, joten varmaan se siirtyy jossain vaiheessa yläkertaan - saa nähdä.


Hieno valaisinhan se on, ei siitä mihinkään pääse. Ja antaa myös erittäin kauniin valon ympärilleen. Mutta en edelleenkään ymmärrä, miten se voi olla niin hassusti suunniteltu, että lasin paino on suhteessa aivan liian suuri kevyisiin jalkoihin nähden. Taitavat olla harvassa ne maitosen omistajat, jotka eivät olisi kupua ainakin kertaalleen rikkoneet. Tämä hajoamisherkkyys on huono siksikin, että se rajoittaa valaisimen sijoittelua. Esimerkiksi itse haluaisin laittaa sen TV-tasolle, mutta en yksinkertaisesti uskalla. 

Vaikka siis valaisin on oivaltavaa designia, niin käytännöllisyydessä olisi parantamisen varaa. Ei nyt ihan muoto seuraa funktiota - vaikka niinhän se pitäisi olla.


Translation: My milk brings all the boys at the yard.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Upeasti sisustetut ravintolat

Onpas viikko vierähtänyt vauhdilla, taas on perjantai! Siitä on jo viikko kun kävimme miehen kanssa kahdestaan syömässä Masu Asian Bistrossa Tampereella. Ihaillen huokailin koko ruokailun ajan - katso mikä valaisin, ihan mieletön tuoli, upea hyllykkö... Niin että mies jo kommentoi, että voisi olla mukava jutella jostain muustakin kuin ravintolan sisustuksesta. ;) Ja noh, kyllähän me juteltiinkin.

Mutta siis katsokaa nyt!


Täydessä ravintolassa en kehdannut kännykälläni räpsiä (tuskin kuvat olisivat kovin hyvin onnistuneetkaan), mutta ilokseni löysin jälkikäteen nämä kuvat suunnittelutoimisto Visionary Designin sivuilta. 

Pidän kyllä juuri tällaisista ravintolasisustuksista. Kotiin tyyli olisi liian tumma ja raskas, mutta elementtejä sieltä voi kyllä poimia. Valaisimia on käytetty taidokkaasti ja sisustuksessa yhdistetty aasialaista tunnelmaa skandinaaviseen designiin (mm. Hayn tuoleihin).


Minulle tuli Masussa mieleen eräs aikaisempi ravintolasisustus, nimittäin hyvin samaa tunnelmaa oli Jyväskylässä Stefan's Steakhousessa. Ja kyllä vain, sama suunnittelutoimistohan se tämänkin sisustuksen takana! Tunnelma on Stefun raflassa yhtä viihtyisä, mutta aasialaisten mausteiden sijaan tunnelma on luotu aika amerikkalaishenkisin elementein. Tom Dixonin valaisimet ovat tietysti niin täydelliset.




Kyllä upea sisustus on todella iso osa ravintolaelämystä. Myönnän, että valitsen ravintolat usein miljöön perusteella ja tykkään tällaisista aika rennon tunnelmallisista paikoista, joissa on ripaus luksusta.

Niin ja molemmissa oli kyllä oikein ihana ruokakin, erityisesti suosittelen Masua! Aivan mielettömiä aasialaisia ruokalajeja yhdistettynä länsimaalaisempiin makuihin. Annokset ovat reiluja ja mielestäni esimerkiksi meidän viiden ruokalajin illallinen (n. 50 euroa) oli erinomainen hinta-laatusuhteeltaan.

Tuleeko teille mieleen erityisen kauniisti sisustettuja ravintoloita?

torstai 12. helmikuuta 2015

Harmaan 50 sävyä

Kaikkihan siitä puhu, Fifty Shades of Greystä! Eikä käy kieltäminen, harmaa on hurmannut minutkin. Suunnittelen tässä jopa meidän portaiden mäntyaskelmien maalaamista harmaaksi. Onko kellään kokemusta moisesta?

Kokosin yhteen muutamia hurmaavia harmaita tuotteita, joille voisin tarjota rakastavan kodin täältä nurkkauksestani.


Normann Copenhagen Brick -tyyny
Hay Porter -talouspaperiteline (uutuus)
Hay About a Chair
Hay Mega Dot -päiväpeite (uutuusväri hiekka)




Vitra Toolbox
Muuto Soft Grid -tyyny
Normann Copenhagen Play Coat Rack
Normann Copenhagen Form Chair



Uudet harmaat (!!) tuolithan olen jo tilannut meille, mutta se mitenkään ei estä ihailemasta muita kauniita tuolimalleja. Onhan toki ihan loogista ja rationaalista toimintaa, että käytettyään suunnillen kaikki säästönsä tuoleihin, suunnittelee parin uuden tuolin hankintaa...

Sitä paitsi tsekatkaa tuo Hayn About a Chair harmaana! Luulin, että olen ihan kyllästynyt koko tuolimalliin kun samaiset löytyvät valkoisina meidän työpaikan kahvitilasta ja onhan niitä blogeissakin näkynyt todella paljon. Mutta muutin mieleni kun näin tämän sävyn. Eikös tähän olisi aika passeli kasata kaikkia vaatekasoja meidän makuuhuoneessa...? Siihen tarkoitukseen tarvitaan siis niin selkeästi design-tuoli.

Tuo Normannin uutuusnaulakko olisi täydellinen meidän eteiseen ja pyytäisin kiinnittämään erityishuomiota Mega Dot -päiväpeiton uusiin sävyihin. NYT siellä on niitä maanläheisiä ja rauhallisia, vaaleita sävyjä, joita olen kaipaillut. Vierashuoneeseen on ehkä pakko hankkia uusi päiväpeitto, hyvä perusteluhan on se, että edellinen kutistui pesussa (se oikeasti häiritsee mua kun nippa nappa mahtuu peittämään sängyn). Ja ihan itse sotkin sen.

Translation: It's all about the fifty shades of grey.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kesäkunnossa ympäri vuoden

Minulla oli tänään mielenkiintoinen tilaisuus osallistua Varalan urheiluopistolla kuntotestaukseen. Minulta mitattiin niin leposyke kuin verenpainekin ja kehonkoostumus Tanita-laitteella. Lisäksi oli liikkuvuutta, tasapainoa ja lihaskestävyyttä mittaavia erilaisia harjoitteita. Oli todella palkitsevaa huomata, että sain kaikista osa-alueista ikääni nähden erinomaisella tasolla olevan tuloksen.

En ole tippaakaan mittaajatyyppi liikunnan suhteen. En omista sykemittaria enkä henkilövaakaa, aktiivisuusrannekkeen sain lahjaksi syksyllä ja se odottaa edelleen käyttöönottoa laatikossaan. Liikun puhtaasti oman fiiliksen ja tottumuksen sekä kehon signaalien perusteella. Olen liikkunut elämäni aikana niin paljon, että osaan arvioida sykkeeni tosi hyvin. Joskus kun tulee testattua salilla jossain crosstrainerilla tai vastaavassa. Treenien suhteen olen kai puhtaasti niin isossa adrenaliinikoukussa, että treenaamaan on vain pakko päästä.


 Oli kuitenkin mielenkiintoista saada ihan mitattuakin tietoa omasta kunnosta. (Tietysti pitää muistaa, että nämä mittaukset ovat aina vain suuntaa antavia ja tulkinnanvaraisia.) En ole aiemmin saanut tämän tyyppistä informaatiota kehostani - itse asiassa ihan lopullinen raportti tulee vielä päivän tulosten ja vastaamani kyselyn perusteella myöhemmin. Erityisen iloinen olin hyvästä leposykkestä (mittaa aerobista kuntoa, jonka välillä olen kuvitellut romahtaneen toimistotyön ja perhe-elämän yhdistelmän ansiosta) sekä hyvästä verenpaineesta (raskausaikana kärsin korkeasta verenpaineestaI. Lihaskuntoharjoitteista parhaat tulokset sain tasapainosta, kiitos joogan, sekä punnerruksista. Ylävartalon voima on mulla aina ollut luontevampaa kuin alavartalon, toisin kuin ehkä useimmilla naisilla. 

Tanita-kehonkoostumusmittauksen iloisimpia yllätyksiä olivat alhainen rasvaprosentti ja korkea lihasmassan osuus kehosta. Sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrä oli myös minimaalinen. Mielenkiintoista oli tietää muun muassa, että kulutan joka vuorokausi yli 1200 kilokaloria, vaikka makaisin liikkumatta sängyssä koko ajan! Rasvaprosentti oli yllättävänkin alhaalla ja aion nyt kiinnittää tarkempaa huomiota jatkossa rasvojen saantiin, eli esimerkiksi lisätä ruokaan reilusti öljyjä, pähkinöitä ja avokadoa. 

Niin ja se kenties mielenkiintoisin - kehonkoostumusmittauksen perusteella kroppani metabolinen ikä on 16 vuotta!


No niin, millä nämä tulokset on saatu aikaiseksi? Ihan normaalilla liikunnallisella elämäntavalla ja suhteellisen terveellisellä arkisyömisellä sekä riittävällä levolla. Niistä nyt muutama sana.

Liikunta

Ihan alkuun mainittakoon, että olen sellainen ihminen, joka juoksee joka paikkaan ilman syytä. Okei, olen myös yleensä myöhässä joka paikasta, mutta vaikka en olisikaan, niin saatan juosta vaikka parkkipaikalta kauppaan ihan huvin vuoksi. En koskaan arkena käytä kenkiä, joissa en pysty kävelemään nopeasti. ;)

Minulla on liikunnassa vahva jumppatausta, monenmoisissa telinevoimisteluissa ja tanssitunneilla on tullut käytyä. Kuntokeskusten ryhmäliikuntatunnit ovat ehdottomasti se mun juttu. Tällä hetkellä en ehdi treenaamaan ihan niin usein kuin ennen lasta (varmasti tuttu juttu muillekin äidelle), mutta silti on ollut mukava huomata, että niin vaatekoko kuin oma fiilis ja kuntokin tuntuvat pysyvän silti ennallaan. En noudata mitään tiettyä treeniohjelmaa, mutta viikossa tulee suunnilleen vedettyä seuraavat jumpat:

- 1 tunti joogaa tms. kehonhuoltoa
- 1 BodyPump
- 1 intervallityyppinen treeni, esimerkiksi LesMills Grit-tunti/kahvakuula/HIIT

Kävelen nykyään aina jumppaan, noin 15 minuuttia reipasta kävelyä mäkisessä maastossa per suunta. Kesäaikaan tulee lisäksi lenkkeiltyä sekä kävellen että juosten. 

Minulla on ollut jonkin verran selkäkipuja sekä hartiajumeja viime aikoina ja ajattelin, että haluaisin alkaa käymään noin kerran viikossa kuntouimassa. Koska aika on rajallista ja miehelläkin on omat harrastuksensa, tarkoittaa se kuitenkin melko todennäköisesti yhtä jumppaa vähemmän. Toisaalta vaihtelu virkistää. Itse asiassa vaihtelua treeneihini kaipaisin enemmänkin, koska tiedän varsin hyvin, että kevyempiä ja raskaampia viikkoja yhdistelemällä liikunnasta saa enemmän tehoja irti ja kehittyy.

Varsinaisia tauko- tai palautusviikkoja en pidä, mutta niitä tulee ihan luonnostaan esimerkiksi lomien tai hyvin kiireisten työviikkojen takia. Se on ihan OK, yleensä taukoviikon jälkeen polte päästä liikkumaan on valtava ja treeni kulkee hyvin.


Työ, lepo ja kehonhuolto

Olen tällä hetkellä siitä onnellisessa asemassa, että pystyn pitämään hyvän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Olen pääsääntöisesti kahdeksan tuntia päivästä töissä ja istun siitä ajasta mahdollisimman vähän, lähinnä palaverien ajan. Minulla on säädettävä työpöytä, joten seison melkeinpä aina kun olen omalla työpisteelläni. Vähän liikaa omaan makuuni tulee kuitenkin oltua paikallaan ja vaikka nykyisestä työstäni tykkäänkin hurjasti, niin viihtyisin vähän liikunnallisemmassakin työssä - ehkä vielä joskus...

Haaveilen myös, että voisin palata jumppaohjaajan hommia tekemään jossain vaiheessa, juuri nyt tuntuu ettei arjessa aika riittäisi. Mutta olisi se mukavaa!

Olen kova nukkumaan ja kahdeksan tuntia yössä on melkeinpä tultava täyteen, että jaksan. Arkisin siitä joutuu hieman nipistämään, mutta viikonloppuisin otan sitten takaisin. Pikku-T heräilee edelleenkin öisin, joten yöunet ovat usein vähän katkonaiset. Olisin mieluusti sellainen ihminen, joka pärjää kuuden tunnin yöunilla, mutta minkäs teet.

Hierojalla olen käynyt suht säännöllisesti noin vuoden ajan, se on aika ehdoton juttu kun toimistohommia tekee. Ainakin mulla vetää hartiat niin jumiin. Myös vyöhyketerapiaa kiinostaisi kokeilla. Selkäkipujen takia täytyisi myös saada aikaiseksi varata aika fysioterapeutille tai jollekin kunnon niksauttajalle...


Ruoka

En noudata mitään tiettyä ruokavaliota, syön ihan kaikkea. Tykkään myös makeista herkuista ja niitä tulee kulutettua aika reilustikin. Ruokavalion perusta on kuitenkin aika hyvin kunnossa. Syön joka päivä kaksi lämmintä ateriaa (kiitos lapsen, se toinenkin lämmin ruoka tulee tehtyä ja syötyä!) ja etenkin lounaalla kasaan lautaselle valtavan määrän kasviksia. Syön myös aika paljon leipää ja juon reilusti maitoa joka päivä. Kiitos säännöllisen ateriarytmin, myös vatsa voi hyvin ja energiaa riittää pitkin päivää mukavasti. Aiemmin skippasin tosi usein muka kiireessä lämpimät ruuat, nykyään en tee sitä juuri koskaan. Urheiluravinteita en käytä ollenkaan, ne maistuvat niin keinotekoisilta.

Huh! Tästä aiheesta riittäisi tarinaa vaikka kuinka, mutta ehkä jatketaan jossain seuraavassa postauksessa. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne saakka. Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia postaus herätti ja ennen kaikkea, miten Sinä treenaat ja voit hyvin?
 
Translation: I like to move it, move it.

Postauksen kuvat Espanjan reissulta viime lokakuulta.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kahta en vaihda

Bongasin tällaisen blogihaasteen ja ajattelin osallistua, vaikka minua ei erikseen olekaan haastettu. Haaste on helppo. Nämä kaksi ovat erityisen rakkaita, niillä on tunnearvoa. Tarinaa ja historiaa, joita ei voi ostaa kaupasta, vaikka olisi kuinka hyvä alekoodi käytössä.


Laivapöytä on iso-isoisäni laivasta peräisin ja ikää sillä on luultavasti lähemmäs sata vuotta. En tiedä, kuka pöydän on tehnyt, mutta älyttömän hieno se on. Pianon sain kuusivuotiaana vanhemmiltani kun halusin oppia soittamaan. Se oli iso hankinta ja unelmien täyttymys, josta olen vanhemmilleni kiitollinen. Monta vuotta tulikin pianotunneilla käytyä. Sain siis sen mukana myöskin soittotaidon, joka on ainutlaatuista pääomaa läpi elämän. Vaikka piano ei soittimena parane vanhetessaan, niin luulenpa, etten tätä pianoa tule ihan heti (luultavasti ikinä) vaihtamaan uudempaan ja parempaan, juuri sen tunnearvon takia.

Pikku-T on todella kiinnostunut musiikista ja rytmeistä. Aivan varmasti hankimme hänelle juuri ne soittimet, joiden soittamiseen poika osoittaa tulevaisuudessa mahdollista kiinnostusta. Jos oikein monta soitinta tarvitaan, niin pitänee myös alkaa katsella omakotitaloa. Ihan naapureiden takia. ;)

Mitkä kaksi asiaa sinun kotonasi ovat tärkeimpiä ja rakkaimpia? Onko valinta helppo ja itsestäänselvä vai hieman hankalampi? Olisi mukava kuulla!

Translation: If I had to pick two most dearest things in our home my choice would be obvious. The small side table is from my great granddad's large ship and about 100 years old. My parents bought the white piano for my and my sister when I was six years old. It's not only beautiful, I really appreciate the musical skills this piano has given to me.