tiistai 4. helmikuuta 2014

Hyvän olon helmikuu

Kuten olen joskus aiemminkin maininnut, niin liikunta on tosi pysyvä osa elämääni. En voisi kuvitella pitkää treenitaukoa, keho vain vaatii päästä liikkumaan! Mikään himotreenaaja en (tällä hetkellä) ole, nykyinen elämäntilanne ei mahdollista päivittäistä treeniohjelmaa vaan lähinnä pari kunnon täsmäiskua salille viikossa sekä lisäksi arkiliikuntaa lapsen kanssa leikkimisen sekä ulkoilun ja muiden askareiden muodossa.  

Liikunnan teemakuukaudet tai "uudet alut" eivät ole yleensä kuuluneet repertuaariini - kun tahti on säännöllinen, ei sellaisia kaipaa. Toki käyn testaamassa uutuustunteja ja pyrin sitä kautta saamaan vaihtelua, esimerkiksi pitkäaikainen vakkaritunti BodyPump on korvautunut lähes kokonaan uudella suosikilla Grit Strengthillä. Edelleen olen yhtä koukussa BodyBalanceen ja joogapohjaisiin liikkeisiin, niistä en luovu varmasti ikinä!

Mistä siis tämän postauksen otsikko..? Noh, nyt on päässyt käymään niin, että otan pienen uuden startin ja teemakuukauden tästä helmikuusta.


Kaikki alkoi syyskuussa kun siirryin takaisin työelämään ja monen fyysisen työvuoden jälkeen toimistotyöhön. Pikku hiljaa aloin potea enemmän päänsärkyjä, olla väsyneempi ja jumiutuneempi. Niin se vain on, että istuminen on kropalle myrkkyä! Työpäivien vastapainoksi kävin ahkerasti iltaisin toinen toistaan raskaammilla tunneilla ja olo oli aina hetken treenin jälkeen autuas, kunnes jumit palasivat entistä pahempina. Tällainen samanlainen kierre minulla oli itse asiassa viimeksi gradua tehdessäni.

Joulukuussa sairastuin omassa mittakaavassani harvinaisen sitkeään flunssaan. Yleensä en ole koskaan kipeänä, mutta kenties kiitos päiväkotipöpöjen, sairastin lähes viisi viikkoa. En suinkaan niin pahasti, että olisin ollut töistä pois (sitä kun ei tapahdu kovin helposti) - vain treenit jäivät.

Tässä kohtaa on varmasti helppo arvata, miten kävi: niska-hartia-selkäseutu jumiutui todella pahasti. Uuden vuoden lupauksena lupasin itselleni mennä hierojalle ja varasinkin heti tammikuun alkuun ensimmäisen fysioterapia-hieronta-aikani. Hieroja totesi, että on aika rauhoittaa kroppaa ja hoitaa jumit kuntoon, otinkin hierontoja sarjana ja se todella auttoi. Nyt tuntuu, että olen taas normaalitilassa kehoni suhteen ja aion kuunnella jatkossa itseäni enemmän sekä kiinnittää työergonomiaan tarkemmin huomiota.


Sain hierojaltani arvokkaita vinkkejä. Kuulemma esimerkiksi pitkän palaverin jälkeen kehoa kannattaa hieman herätellä liikkeeseen. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, että tekee mieli lähteä juoksemaan täysillä, on keskivartaloa hyvä vetristää ja valmistaa koitokseen muutamalla yksinkertaisella syviä lihaksia aktivoivalla liikkeellä. Toinen vinkki oli, että kannattaa välttää todella raskaita treenejä, jos pääsee käymään jumpissa jostain syystä hieman harvakseltaan. Harvoin suoritettu rääkki saattaa jumittaa kroppaa entisestään ja tulos on kokonaisuuden kannalta negatiivinen. Niinpä olen tutustunut nyt tässä tammikuun elvytysajallani myös astetta kevyempiin treeneihin, kuten BodyViveen. Ei muuten huono tunti ollenkaan!

Nyt helmikuussa olen palannut jälleen tuttuun, säännölliseen treenirytmiini ja aion muistaa hierojan vinkit. Hierojalla käymisestä otan säännöllisen tavan - vaikka en itse asiassa varsinaisesti nauti siitä, niin hyödyt kyllä voittavat pienen epämukavuuden. Kertokaapa muuten, miksei ole enemmän sellaisia spa-tyyppisiä fysioterapiapaikkoja, joissa oikeasti viihtyisi...?

Liikunnan lisäksi hyvää oloa tuo tietysti hyvä ruoka. Syön aika paljon hiilareita, se sopii minulle. Huomaan, että tärkeimpiä juttuja syömisessä minulle ovat lämpimät ateriat. Kun syön töissä kunnon lounaan salaatteineen ja kasviksineen (otan muuten aina myös leipää) sekä kotona vielä perheen kanssa toisen kunnon ruuan (johon pyrimme mahdollisimman hyvin upottamaan kasviksia, esimerkiksi wokkien muodossa ne maistuvat lapsellekin), niin vihanneksia ja proteiinia tulee syötyä tarpeeksi. Hyviä rasvoja sekä D-vitamiinia tankkaan ravinnon lisäksi luontaistuotevalmisteista.

Tällä hetkellä elämäni on aika lailla 8+8+8 -mallin mukainen. Teen töitä pääsääntöisesti kahdeksasta neljään, vietän vapaa-aikaa perheen kanssa ja nukun melkein aina kahdeksan tunnin yöunet. Aiemmin nukuin viikolla lyhyitä yöunia ja viikonloppuisin porskutin kunnon 12 tunnin maratonunia ja pitkiä päiväunia. Nykyään kiitos pienen taaperoiseni moinen ei ole mahdollista, joten myöskään arkena unen määrästä ei meikäläisen kaltainen unikeko voi nipistää. Itse asiassa suosittelen tätä - vaikka välillä harmittaakin kun sunnuntaina ei voi nukkua pitkään, niin lopulta niistä todella pitkistä unista tulee vain väsyneempi olo. Säännöllisyys kannattaa tässäkin asiassa.

Huh, miten pitkä tästä jutusta tuli, ja vielä voisin jatkaa vaikka kuinka... Nyt haluan kuitenkin tietää, mitkä ovat teille hyvän olon kulmakivet?

6 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Myös minä vannon liikunnan, ruoan ja unen nimiin - välillä näitä pystyy toteuttaan arjessaan hyvin, välillä paremmin, välillä riittäisi parannettavaa. Nyt toisen lapsen vauvavuotena olen huomannut, miten vauvan yöheräilyt taas verottavat omaa jaksamista (varsinkin, kun päiväuniin on mahdollisuus aniharvoin), mutta luotan ja uskon, että jossain vaiheessa unien osalta helpottaa.

    Minulle yksi hyvän olon kulmakivistä on päivittäinen liikkuminen ulkona. Usein tämä tulee ihan luonnostaan ulkoillessa lasten kanssa, mutta nyt olen tykästynyt myös kävelylenkkeihin raittiissa ulkoilmassa. Kävelylenkit ovat ihan liian aliarvostettuja! Kävelylle voi lähteä koska vaan, ja minua se ainakin virkistää enemmän kuin esim. salilla käynti. Toki lihaskunto on tärkeää ja siihen saliliikunta sopii kävelyä paremmin. Olen pari vuotta käynyt salilla lihaskuntotunneilla ja nyt ajattelin pitää taukoa siitä.

    Ruokailussa olen havainnut muutaman konstin, joka toimii minulla. Olen ensinnäkin lopettanut leivän syönnin, koska siitä tulee helposti "tunkkainen" olo (muita hiilareita syön ihan normaalisti). En tehnyt tätä mitenkään tietoisesti; aamupalan olin vaihtanut kaurapuuroon ja pian huomasin, ettei minun tee oikeastaan leipää edes mieli. Aamupuuron joukkoon laitan yleensä ruokalusikallisen paahdettua pellavasiemenrouhetta, siinä on proteiinia ja hyviä rasvoja joten se pitää nälkääkin loitolla.

    Kasviksia yritän syödä mahdollisimman paljon, ja siinä riittäisi vielä parannettavaa. Yksi hyvä keino on laittaa esille tuoreita, pilkottuja vihanneksia napostelupalaksi. Se ei ehkä ole kovin gourmet-henkistä, mutta sillä tavalla kasviksia tulee syötyä huomaamatta paljon. Ja meillä myös lapsikin tykkää kasviksista, kunhan niitä vain muistaa tarjota usein, valmiiksi pilkottuna.

    Ja joo, myös minulle tämä on oikea intohimoaihe, josta kyllä riittäisi juttua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että kävely ja ulkoilu ylipäätään on tosi tärkeää hyvinvoinnin kannalta! Ja yöunet, ah miten tärkeitä ne ovatkaan. Meillä meni tutin poisjätön jälkeen taas yöt vähän huonommin ja kyllä se verotti jaksamista töissäkin. Onneksi nyt taas helpottaa. Tässä on oppinut, että nämä repaleiset yöt ovat lopulta vain vaiheita - joskus pitempiä ja joskus lyhyempiä sellaisia. Kyllä teilläkin ennen pitkää taas nukutaan hyvin! :)

      Tuo mitä mainitsit leivästä on muuten ihan totta. Minullakin kävi noin, ettei sitten tehnyt leipää edes juuri mieli kun sitä vähensi. Nyt on töissä lounaalla palannut taas leipä kuvioihin, koska meidän lounaspaikassa on aina tuoretta, lämmintä leipää tarjolla. Sitä tulee otettua kunnon siivu.

      Poista
  2. Jumppa on kyllä se mistä ne kiksit saa. Olen kuitenkin huomannut sen, että jotenkin junnaan paikoillani. Käyn nykyään ainakin 4 krt viikossa aika rankoilla tunneilla ja välillä tuntuu, etten saa enää niistä niin tehoja irti mitä pitäisi. Olenkin alkanut sitten käydä vaikka spinnissä ja jumpassa. Tai sitä fiilistä, etten olisi enää yhtään toistoa jaksanut.. Juttelin erään pt:n kanssa ja yllätyin, kun sanoi, että joka 4. vko pitäisi olla ns. kevyt viikko. Tuntuu hullulta, kun en kuitenkaan niin kovaa treenaa? Mä kuitenkin luulen, että mun pitäisi kunnolla aloittaa salitreeni. Se varmaan veisi mun kehitystä eteenpäin tästä missä se nyt junnaa ja toisi sitä toivottua haastetta. Joskus mietin, että pitäisikö ihan palkata pt, jonka kanssa tekisi treenin viikossa.. Se on vaan niin kallista puuhaa.

    Tulipas nyt sekava kirjoitus. Kirjoitin tän jo kerran, mutta sivu päivittyi ;) Pointtina ehkä se, että jumpasta ja liikunnasta tulee loistava fiilis. Olisi vaikea kuvitella olla ilman sitä tunnetta! Mutta tarvitsisin jotain, joka veisi tän jumppaelämän "seuraavalle levelille".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pt:stä vois olla sulle hyötyä, mut totta että se on tooodella kallista. Mut siis tuntuuko susta, ettet saa haastetta tarpeeksi jumpista?? Taidat olla aika kovassa kunnossa! Sulla on kyllä myös fyysisesti raskas työ, kannattaa muistaa että jos "junnaa paikallaan" niin voi olla myös ns. ylikunnossa. Kevyempien viikkojen ja lepojaksojen pitäminen kyllä monesti auttaa, kun vain oikeasti malttaa levätä, siis enemmän kuin vain muutaman päivän.

      Mä olen muuten aika monelta nyt kuullut, että tänne blogiin kommentoimisessa on ollut jotain ongelmaa. Kurjaa.

      Poista
    2. No tottakai saan haastetta, mut joskus tuntuu et kaipaisin vielä haastavampia tunteja! Pumpissa tietty haasteet ei lopu, kun painoja voi lisätä :D Pointtina ehkä se, et se salilla käyminen olisi varmaan se, mitä mun pitäis aloittaa.. Elixiassa ei muuten ole grittiä.. Harmi, siinä on haastetta.

      Poista
    3. Salitreenistä saa varmaan tuloksia tosi hyvin! Mun mielestä se vaan on jotenkin tylsää tai yksinäistä. Vaikka käynhän mä jumpissakin yksin, siellä on kuitenkin ne kaikki muut tutut kasvot, vaikka niiden kanssa ei juuri koskaan mitään juttelekaan. Mutta hymykin on jo paljon. :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi!