maanantai 6. tammikuuta 2014

Loppiaismietteitä

Viimeistä vuodenvaihteen juhlapyhää viedään, huomenna koittaa paluu päiväkoti- ja työarkeen meidän(kin) perheellä. Siivosin varsinaiset joulukoristeet aamulla pois, tosin kynttiläkausi jatkuu vielä ja valosarjatkin saavat jäädä tätä ikuista pimeyttä pehmentämään. Kataja voi myöskin erinomaisen hyvin, joten en näe mitään syytä luopua "joulupuusta".


Näin arkeen paluun ja uuden vuoden kynnyksellä sitä tulee pohdittua, mitä kaikkea haluaisi omassa elämässään muuttaa tai tehdä paremmin. Minulla on ainakin todella paljon odotuksia tälle vuodelle.


Haluaisin tehdä useamman ulkomaanmatkan, toteuttaa monia sisustusunelmia, lukea enemmän, liikkua monipuolisesti, huoltaa lihaksiani käymällä hierojalla, valmistaa ruokaa enemmän alusta asti tuoreista raaka-aineista, ylläpitää soittotaitoani, käydä useammin isovanhempien luona, pitää aktiivisemmin yhteyttä perheeseen ja ystäviin, ottaa parempia valokuvia, hoitaa työni erinomaisesti, olla äitinä enemmän läsnä, löytää laatuaikaa parisuhteelle... Niinpä niin. Enemmän, lisää, paremmin, laadukkaammin. 


Samalla pitäisi muistaa miettiä, mistä on valmis luopumaan - mitä aikoo tehdä aiempaa vähemmän. Niitä asioita onkin paljon vaikeampi keksiä. Minä voisin roikkua vähemmän netissä ja käyttää vähemmän aikaa siivoamiseen ja jynssäämiseen, kaiken ei tarvitsisi aina olla tiptop kotosalla. Toisaalta nautin puhtaasta kodista, se on todella tärkeä asia rentoutumisen kannalta. Ja tämä pikku blogi - en vain millään haluaisi tästäkään harrastuksesta luopua tai tehdä tätä yhtään vähemmän. Tiedän nyt jo valmiiksi, että nämä asiat ovat ja pysyvät - netti sekä tiskirätti. Ja että tulen käyttämään puolivalmisteita ruuanlaitossa tänäkin vuonna.


Pyrkimys parempaan on toki hyvästä, mutta on myös hyvä miettiä, mikä on tällä hetkellä hyvin, mitkä asiat eivät kaipaa muutosta. Esimerkiksi vielä pari vuotta sitten säännöllinen syöminen oli minulle haaste, nyt siitä on tullut arkipäivää ja täysin rutiinia. Enää en siirrä ruokailuja ja syön kiireessäkin kunnolla, samalla voin hyvin. Myöskin liikkuminen on rutiini, joka on muotoutunut elintärkeäksi vuosien varrella. En käy jumpissa enää joka päivä kuten joskus opiskeluaikoina, mutta en pysty millään pysymään poiskaan saleilta. Myöskin unen riittävästä määrästä pidän kiinni, vaikka se pikkulapsiperheessä onkin joskus järjestelyn takana. Eli ruoka, liikunta ja uni ovat kunnossa - siinä on jo ihan hyvä pohja, jolle rakentaa.


Pieni lapsi pitää omalta osaltaan huolen siitä, että prioriteetit ovat kohdillaan. Töistä lähdetään kotiin ajoissa ja ulkoilemaan mennään toden totta silloinkin kun jäistä tihkua on satanut harmaalta taivaalta jo monta päivää putkeen. Halitaan usein ja ihaillaan omaa napaa. Ja kaikki piipaa-autojen äänet ovat erityisen tärkeä kuunnella sekä paikantaa (bongaa yksi lelu-sellainen myös kuvasta). Kaikkein tärkeintä on kuitenkin nauru ja hassuttelu. :)

2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa siltä että siellä on kaikki tärkeimmät kunnossa tälle vuodelle! Kaikenlaista parannettavaa ja kehitettävää sitä aina miettii, mutta samaan aikaan pitäisi opetella keskittymään olennaiseen, eikä ottaa paineita turhasta. Musta tuntuu että siellä ollaan oikealla tiellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-iin oikeassa olet kyllä! Eiköhän tämä tie ole ihan oikea, tallaillaan tätä eteenpäin ja pyritään aina matkan varrella tekemään niitä oikeita valintoja ja kehittymään sopivasti.

      Poista

Ilahdun kommentistasi!