perjantai 5. lokakuuta 2012

Nyt ja vuosi sitten

Heräsin viime yönä kolme kertaa imettämään poitsua. Joka kerta sade rummutti täysillä kattoa ja oli aivan pilkkopimeää. Sateen ääni on jotenkin ihana, siihen on kiva nukahtaa. Aamutkin ovat jo tosi pimeitä, mutta vauvaa se ei haittaa, hän hymyilee aina yhtä leveästi: Jee nyt noustaan!  

Tällaisina kunnon sadepäivinä on kyllä aika ihanaa jäädä muhimaan tänne oman kodin lämpöön kun muut kiirehtivät työpaikoilleen. Pitää yrittää säilöä tätä fiilistä niiden aamujen varalle kun ajattelen, että olisipa ihan mukavaa vetäistä päälle siistit vaatteet ja lähteä aikuisten pariin kahdeksaksi tunniksi eikä kukaan oksentaisi päälleni.


Tasan vuosi sitten pidin viikon lomaa ja kävin pienellä reissulla pikkusiskoni luona, joka oli työharjoittelussa Uppsalassa. Silloin oli ihan samanlainen tunnelma kuin nyt! Värikkäitä lehtiä joka paikassa, satoi, teki mieli vain fikailla tunnelmallisissa kahviloissa kynttilänvalossa. Olin vasta paria viikkoa aiemmin tehnyt positiivisen raskaustestin. Olin ihan hirveän väsynyt ja iltaisin oli vellova olo (mikä ei tietenkään estänyt noiden kakkujen syömistä), jännitti ja pelottikin kun raskaus oli vasta niin alussa.


Nyt olen aika erilaisessa elämäntilanteessa. Monesti sanotaan, että ensimmäinen lapsi muuttaa elämän ihan täysin ja kyllähän se tavallaan niin onkin. Päivärytmi ja monet tekemiset ajoittuvat pikkuherran aikataulujen mukaan ja hänen tarpeensa pitää aina miettiä ennen kuin voi ajatellakaan itseään. Mutta olen oikeastaan aika yllättynyt siitä, miten samanlaista kaikki kuitenkin on. Olen ihan sama tyyppi äitiydestä huolimatta - en valitettavasti mikään myyttinen äitihahmo, saati yhtään kärsivällisempi tai muutenkaan jalompi. Näytän ihan samalta, olen kiinnostunut samoista jutuista, tykkään käydä samoissa paikoissa kuin ennenkin, harrastaa ja haaveilla... ja varmaan hyvä niin. Täytyy kyllä myöntää, etten olisi ilman vauvaa lähtenyt tuohon myrskyyn ja kaatosateeseen ulkoilemaan, äsken se oli pakkorako kun en muuten saanut T:tä nukahtamaan päiväunille. Ja ihan hyväähän se teki, tulipa testattua vaatteiden vedenpitävyys (toim. huom. viimeistään kevääksi tarvitsen uuden GoreTex-takin).

Hyvää syksyistä viikonvaihdetta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kommentistasi!