Ystävämme Helena

Huomasin, että olen laiminlyönyt ystäväämme Helenaa näissä sisustuspostauksissani, vääryys on korjattava heti. Helena on loistavaa seuraa lukemiseen, (Playstationin) pelailuun, leffojen katsomiseen ja yleiseen hengailuun. Helenalla on lämmin, pehmoinen ja kutsuva syli, johon on mukava käpertyä torkkupeiton kanssa. Samaan aikaan hän on jämäkkä ja kestävä - ei näytä koskaan väsyneeltä pitkänkään päivän jälkeen. Muodoiltaan Helena on klassinen, mutta hänessä on myös jotain modernia ja siroa. Hän kelpuuttaa seurakseen kaiken väriset ja tyyliset kaverit. Saatanpa saada Helenasta vielä imetysapuakin.

Jos siis sohvaostos ei mennytkään ehkä ihan nappiin, niin Askon Helena-lepotuoli on kyllä vastannut kaikkia odotuksia. Vaikka se Elämänkumppaneita tositarkoituksella -mainoslause taitaakin olla hieman hintavamman huonekalupuljun keksintöjä, niin minusta tuntuu, että tässä on meille sellainen.

Näin muuten viime yönä unta, että myin pianon. Ahdisti ihan kamalasti kun muistelin unessa kaupanteon jälkeen, miten olin sen tärkeydestä täällä blogissakin kirjoittanut. Huh, onneksi aamulla piano seisoi turvallisesti omalla paikallaan! Alitajuntani taitaa muistutella, että äitiyslomaa on kulunut jo kolme viikkoa eikä yhtään uusia nuotteja ole tullut vieläkään haalittua...