sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ikimuistoinen lahja hänelle, jolla on jo kaikkea

Taas on se aika vuodesta kun pitäisi keksiä lahjaideoita läheisille. Nykypäivänä meillä kaikilla on jo paljon tavaraa, eikä mitään turhaa haluaisi hankkia. Meidän perheessä on onneksi jo vuosia sitten siirrytty kiertäviin lahjoihin aikuisten kesken, eli jokainen hankkii ja saa vain yhden lahjan. Silti siinä on miettimistä! Mitä ihmettä keksin?

Mieluiten annan ja saan aineettomia lahjoja. Olen antanut rakkaille teatteri-iltoja (tietysti minun loistavassa seurassani, haha),  leffalippuja, hotellilahjakortteja, joskus jopa lentolippuja unelmien kohteeseen. Myös siivouspalvelut, hierontalahjakortti tai vaikka lahjoitus hyväntekeväisyyteen lahjan saajan nimissä ovat kivoja ideoita. 


Jos haluat antaa aineettoman lahjan, joka aivan varmasti jää mieleen, osta valokuvaus. Studiokuvaus onnistuu ympäri vuoden ja kuvista jää todella tärkeitä muistoja. Ammattikuvaajan ottamat ja käsittelemät kuvat ovat noin keskimäärin aika hurjasti laadukkaampia kuin ne tuhannet nopeat räpsyt, joita itse kuvaamme jatkuvasti. Minulle on käynyt niin, että mitä enemmän olen itse kuvannut, sitä enemmän arvostan ammattikuvaajia ja olen myös valmis heidän palveluistaan maksamaan.


Me hankittiin kimppalahjana iskäpapalle 60-vuotislahjaksi perhekuvaus. Oli todella hauskaa! Tunnin studiosession aikana ehdittiin ottaa yllättävän monesta eri kokoonpanosta kuvia. (Tämän postauksen kuvista jätin pois perheen pienimmät sekä vävyt.)

Olen itse tosi tyytyväinen kuviin ja uskon, että myös iskälle jäi tästä hieno muisto 60-vuotisjuhlapäivästään. Rakas Ringo-koirakin pääsi mukaan - raukka jännitti kuvausta aivan hirveästi ja tärisi kauhusta, mutta kuten näkyy, niin ammattitaitoinen kuvaaja sai kuitenkin napattua erittäin onnistuneen kuvan.



Kiitos kauniista ja raikkaista kuvista, loistavasta palvelusta ja hauskasta studiosessiosta Eeva Meusel Photography. Lämmin suositus!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Koti Suomessa

100-vuotias Suomi on käsittämätön menestystarina. Rutiköyhästä, sotien runtelemasta, pohjoisen perukoilla sijaitsevasta maasta kasvoi yksi maailman kehittyneimmistä sivistysvaltioista, hyvinvointiyhteiskunta vailla vertaa.

Olen miettinyt viime aikoina paljon edesmenneitä isovanhempiani. Jos tämä isänmaan 100-vuotisjuhla on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen, heille se olisi sitä varmasti moninkertaisesti.



Isovanhempieni Suomi on tosiaankin ollut hyvin erilainen. Ikävä kyllä, monet asiat ymmärtää vasta kun on liian myöhäistä. Kipuilen välillä itse sen kanssa, että perheeni on levittäytynyt ympäri Suomen, emmekä voi olla päivittäin tekemisissä. Nyt vasta tajuan, että isovanhempani ovat olleet samassa tilanteessa, tosin vastoin omaa tahtoaan. 

Miltä on mahtanut tuntua nuorista, jotka ovat lähteneet evakkoina Karjalasta sotaa pakoon toiselle puolelle maata, eikä kotiin ole enää voinutkaan palata? Ajatus on sydäntäsärkevä. Kunpa voisin kertoa ukille, että ehkä nykyään minulla on edes pieni aavistus siitä, miltä hänestä on tuntunut.


Minä olen nykyajan etuoikeutettu suomalainen. Olen suorittanut ilmaisen ylemmän korkeakoulututkinnon, ollut mm. Suomen valtion tukemassa opiskelijavaihdossa ulkomailla ja harrastanut monipuolisesti eri asioita. Nytkin harrastan - asioita, jotka olisivat mummini ja ukkini silmissä olleet varmaankin äärimmäistä luksusta ja suorastaan tuntemattomia käsitteitä. Sisustamista, joogaa, matkustelua. Voin ostaa lennot periaatteessa minne tahansa, suomalaisille kaikki passintarkastukset ovat avoinna. Paluu turvalliseen kotimaahani on aina mahdollista.

Ajan töihin pimeydessä ja harmaudessa, mutta hyvin hoidettuja ja valaistuja katuja pitkin. Lapseni viettää aikaa parhaassa varhaiskasvatuksessa joka päivä ja voin muuten ihan käsi sydämellä vannoa, ettei minulla ole hänen päivähoidostaan mitään negatiivista sanottavaa! Päinvastoin: Päiväkodin aikuiset, nämä työlleen omistautuneet ammattilaiset, Suomen kouluttamat, ovat silmissäni suuria sankareita.


Millainen sitten on suomalainen koti? Mielestäni melko vaatimaton, kotona ei pröystäillä. Tuotteiden logot eivät vilku ja jos on designia, niin todennäköisesti suomalaista. Puumateriaaleja ja muutenkin luonnonmateriaaleja on paljon. Monella on varmaan tosi paljon tavaraakin, ehjästä ja hyvästä ei helpolla luovuta. Niinpä kotona voi olla yhtä sun toista sellaistakin, joka ei ihan täysin vastaa omaa makua. Suomalaisessa kodissa tehdään remonttia harvoin. Kun kerran on keittiö rakennettu, niin se menee sitten seuraavat 30 vuotta.

Meidän koti on tosi suomalainen. Meillä on todella paljon kotimaisia tuotteita - huonekaluja, astioita, tekstiilejä, pienesineitä... löytyvät ne Hackmanin aterimet ja Fiskarsin sakset, Aalto-vaasit ja Marimekon pyyhkeet. Oikestaan nyt kun mietin, niin melkein kaikki omat lempituotteeni meillä kotona ovat suomalaista muotoilua.



Ihailen sitä, miten upeasti, laadukkaasti ja muotoilusta tinkimättä sotien jälkeinen Suomi rakennettiin. Haluaisin itsekin joskus asua 50-luvun talossa, sellaisessa tietenkin, jossa on mahdollisimman paljon alkuperäistä jäljellä. Se tuntuisi jotenkin tosi merkitykselliseltä.

Vaikka harva suomalainen panostaa rahallisesti ja ajallisesti paljon sisustamiseen, niin koti on meille tosi tärkeä paikka. Pimeässä ja kylmässä maassa kodin merkitys korostuu. Samoissa kodeissa asutaan pitkään.

Millainen on tulevaisuuden suomalainen koti? Toivoisin, että meillä aletaan ottaa mallia sotien jälkeisestä ajasta ja maltetaan taas rakentaa laadukkaammin sekä panostaa  yksityiskohtiin tasaisen bulkin sijaan. Kaikenlaiset älylaitteistot tulevat yleistymään nopeasti - kodeissa korostuu viihteellisyys ja nauttiminen. Kotia muokataan rohkeammin omiin tarpeisiin.

Suomalaisten sisustaminen muuttuu kansainvälisempään suuntaan vaihtoehtojen ja tyylien tarjonnan kasvaessa. Meidän lapsenlapsiamme tulee naurattamaan aika, jolloin joka perheessä oli sama Iittalan Teema-astiasto kaapissaan. Tai sitten niiden arvo nousee entisestään. Mitä te veikkaatte?

Tärkeintä on tietysti, että tulevaisuuden Suomessa on turvallinen koti jokaiselle asukkaalle. Tämä vaatii meiltä kaikilta fiksuja valintoja yhteisen hyvän eteen. Kuten 100 vuoden ajan on tehtykin.


Hyvää, juhlavaa ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikkiin koteihin!


torstai 30. marraskuuta 2017

Terapiaa tarjolla sisustushulluuteen

Sisustushullun elämä on välillä hieman yksinäistä. Työpaikan kahvipöydässä ei välttämättä löydy ihmistä, joka tunnistaisi tanskalaisia suunnittelijoita. Omaa Facebook-tiliään ei halua täyttää pelkillä sisustushaaveilla. Puoliso ei huomaa, vaikka sohva olisi siirtynyt toiseen huoneeseen ja lapsi taas vastustaa jokaista pientäkin muutosta. Kuulostaako tutulta?


Bloggaaminen on toki yksi tapa jakaa sisustusintoilua, mutta entä jos haluaa nopeita mielipiteitä sisustuspulmiin tai auttaa kaveria ideoimalla uutta hänen kotiinsa? Jos haluaa tutustua sisustusalan ammattilaisiin, miettiä millaista olisi opiskella alaa? Tai vaikka osallistua alan kursseille ja koulutuksiin?

Olen ollut todella onnekas, sillä minut kutsuttiin aikanaan jo alkuvaiheessa mukaan Facebookin suljettuun Sisustusterapiaa-ryhmään. Ja mikä ryhmä se onkaan ollut! Ammattilaisia, bloggaajia, intohimoisia sisustusharrastajia. Tapaamisia, kursseja, jopa ulkomaanmatkoja. Inspiroivaa keskustelua, vertaistukea, kannustusta, huumoria. 

Melkein päivittäin olen käynyt kurkistamassa ryhmän kuulumisia ja osallistunut myös aika paljon itse keskusteluun. Olen oppinut todella paljon ja tiedän nyt huimasti enemmän sisustamisesta. Välillä mietin, että mitä ihmettä MINÄ tuossa laadukkaassa seurassa edes teen, mutta eipä ole vielä poiskaan potkittu. 



Nyt terapiaväki on siirtynyt ihan nextille levelille, sillä Sisustusterapiaa on nykyään upeiden, aktiivisten sisustusintoilijoiden perustama rekisteröity yhdistys. Aivan mahtavaa, vai mitä mieltä olette tästä:

"Sisustusterapiaa ry on yhdistys, jonka tarkoitus on yhdistää sisustuksen, muotoilun, arkkitehtuurin ja rakennus- sekä viherrakennusalan alan ammattilaisia sekä ansioituneita harrastajia. Yhdistyksen tavoite on lisätä yleistä tietämystä, kiinnostusta ja arvostusta ympäristön suunnittelun ja rakentamisen osaamisalaa kohtaan.

Yhdistyksen jäsenenä pääset verkostoitumaan alan muiden osaajien ja kollegoiden kanssa. Pääset osallistumaan mielenkiintoisiin jäseniltoihin, kohdevierailuihin ja messumatkoihin sekä koulutus- ja lanseeraustilaisuuksiin. Kurssien ja koulutusten avulla päivität ja ylläpidät ammattitaitoasi ja saat tietoa markkinoiden tarjonnasta."




Minä en ainakaan keksi nyt juuri mitään parempaa ja olenkin todella ylpeä ja iloinen yhdistyksen tuore jäsen! Jäseneksi voi hakea sisustusalan ammattilainen tai vahvaa kiinnostusta omaava harrastaja osoitteessa sisustusterapiaa.fi - suosittelen lämpimästi.

Kuten laadukas terapia yleensäkin, tämä ei ole se halvin vaihtoehto, mutta todellakin toimii! Ja sen lupaan, että tässä seurassa sisustushulluus on viety sen verran korkealle tasolle, että tällainen tavallinen sisustusbloggaaja ja alan seuraaja tuntee itsensä päivä päivältä normaalimmaksi. ;)